Robin Hood - lapsuuteni sankari

Sherwoodin sankarin, Robin Hoodin seikkailuja on nähty niin valkokankaalla kuin televisiossa useina eri versioina. Itselleni mieleenpainuvimpia ovat Disneyn animaatio - jossa Robin ja Marian ovat kettuja ja muutkin hahmot ovat metsän eläimiä, kuningas Rikhard Leijonamieli on luonnollisesti leijona ylväin harjaksin -, Kevin Reynoldsin ohjaama ja Kevin Costnerin tähdittämä 1990-luvun versio Robin Hood – varkaiden ruhtinas imelän Bryan Adamsin tunnusmusisoimana sekä vuonna 1938 julkaistu Robin Hoodin seikkailut, jossa sheriffistä mittaa ottaa valloittava Errol Flynn ja Marian-neitona säteilee Olivia de Havillard .

BBC:n seikkailusarja Robin Hood (2006-2009) toi tarinassaan esiin viittauksia nykyisiin sotiin. Marian-neito oli vain Marian, jolla oli omat seikkailunsa Yön vartiomiehenä. Nuoret näyttelijät halusivat jatkaa muualla, joten Marian surmattiin toisen kauden viimeisessä jaksossa ja Robin sai morsionsa tuonpuoleissa kolmannen kauden lopussa.

1980-luvun Robin of Sherwood on mukavan vanhentunut, hellyttävän kasari. 2010-luvun versiossa Robin Hoodin viittaa kantoi valkokankaalla Russell Crowe ja Mariania näytteli Cate Blanchett.

Disneyn Robin Hood tuo eniten muistoja lapsuudesta mieleen. Koulun jälkeen kotiin tultuani syötin VHS-kasetti nauhuriin ja maistelin erikoisia ruokakokeiluja (banaani-hapankorppu-yhdistelmä!). On varmasti Disneyn syytä, miksi Robin Hood on sankarini eivätkä esimerkiksi Kolme muskettisoturia, joista niistäkin on kerrotty monessa elokuvassa. 

Brittikomedioiden helmiä

Gavin & Stacey

Se alkoi kaukosuhteesta. Gavin ja Stacey puhuivat työasioista puhelimessa ja päättivät sitten vihdoinkin tavata. Gavinin paras ystävä Smithey ja Staceyn Nessa lähtivät tueksi ja loppu onkin historiaa!

Kyllä, herra (pää)ministeri

Poliittinen satiiri on vaikea laji ja vaikka tämä sarja onkin saanut hieman ajan patinaa, se naurattaa vielä. Ministeriä viedään kuin pässiä narussa, kun itse asiassa ne ovat virkamiehet, jotka vetelevät naruista!

Sohvanvaltaajat (The Royle Family)

Sarja, joka tapahtuu pääosin Roylen perheen olohuoneessa. Keskinäinen naljailu hallitseva elementti.

Vikatikki (Green Wing)

Ensimmäisellä katseluyrityksellä ei uponnut mutta uuden yrityskerran jälkeen täytyi todeta, että tässähän on varsinainen helmi. Saippuamaisia käänteitä ja poskettomia tyyppejä.

Kyllä Jeeves hoitaa (Jeeves & Wooster)

Perustuu P.G. Wodehousen kirjoihin. Parivaljakko Hugh Laurie ja Stephen Fry ovat mainioita tässäkin. Laurie näyttelee tyhjäntoimittaja Bertie Woosteria, jolla on taipumusta joutua kummallisiin tilanteisiin – varsinkin naisten kanssa – puhumattakaan Agatha-tädistä! Fryn esittämä miespalvelija pelastaa melkein tilanteesta kuin tilanteesta. 

Politiikan nappula (The thick of It)

2000-luvun Kyllä, herra ministeri. Malcolm Tuckerin (Peter Capaldi) törkeyksien sanavarasto tuntuu olevan ehtymätön.

Populaarikulttuuriviittauksista

Olen iloinen siitä, että Suomessa ulkomaalaiset televisiosarjat ja elokuvat esitetään alkuperäiskielellä tekstien kera. Muuten olisi jäänyt paljon amerikkalaisia ja brittiläisiä populaarikulttuuriviittauksia oppimatta ja ymmärtämättä. Amerikkalaisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa Tähtien sota-viittaukset ovat suosittuja, samoin Star Trek -viittaukset.

Oman elämäni populaarikulttuuriviittaukset: 

• Luke, je suis ton père. (=Luke, I'm your father; Star Wars Episodi V)International Business Law -kurssin opiskelijat vinoilivat nuoren naisopettajan kustannuksella - eräs vanhempi opiskelija vitsaili, että hän on niin vanha, että voisi olla opettajattaren isä! Siitä Tähtien sota -lainaus!
• They are taking the hobbits to the Isengard (Taru sormusten herrasta)
  Luin keskittyneenä kirjaa metrossa, kun ruotsia puhuvien lukiolaispoikien suusta yhtäkkiä kuului tuo lausahdus. Hetken höristin korviani, kuulinko oikein ja jatkoin lukemista.
• Legolas! What does your elf-eye see? (Taru sormusten herrasta)
  Tätä käytämme joskus ystävämme kanssa, kun silmälasipäisenä en välttämättä näe tekstiä ja kysyn ystävältäni, mitä jossakin lukee.
• I want to go to Brighton! (BBC: Ylpeys ja ennakkoluulo 1995)
  BBC-versiossa Julia Sawalhan esittämä Lydia haluaa kyseiseen kaupunkiin. Itselläni oli samanlainen tunne viime vuonna. Heinäkuussa 2011 Brighton tosin sattui olemaan kylmä ja erittäin sateinen, paitsi tietenkin lähtöpäivänä. Nyt haluan vierailla -listallani on mm. Eastbourne.

”En mä näitä kerää, näitä vain kerääntyy... ”

Kun sisareni mielenkiinto postimerkkien keräilyyn, filateliaan lopahti, puri keräilykärpänen minuun. Nykyisin osa kokoelmastani on kellarissa tilanpuutteen vuoksi. Erityisesti pidän Ison-Britannian, Suomen ja Ahvenanmaan merkeistä, mutta myönnettäköön, olen koko maailma -keräilijä. Lisäksi olen säilyttänyt perheemme joulu- ja muita kortteja 1990-luvulta lähtien, tosin en kaikkia. Postcrossingin kautta olen saanut melkein 90 korttia. Korteista lähinnä sydäntä ovat Ruotsin kuningasperhepotretit, Lontoo-, Ranska- ja Helsinki-kortit sekä Osmo ”Omppu” Omenamäen ja Marjaliisa Pitkärannan kortit. Myös Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä on, mutta vain uusintapainoksina. 

Peltipurkit - (makeis-, keksi- ja kahvipurkit [en edes juo kahvia!]).

Kahvipurkit

Tämä keräilykohde ei ole *vielä* karannut käsistä, nämä mahtuvat isompaan peltiseen keksirasiaan.

Kinder- ym. pääsiäismunayllätykset.

Pullonkorkit – tämä jäi lyhyeksi.

Jääkaappimagneetit – nykyisen asuntoni jääkaapissa ei ole sellaista ovea, johon voi magneetteja kiinnittää, joten pitihän sitä Ikeasta käydä hakemassa magneettitaulu. 

Elokuvatähtikeräilykortit (Jenkki-purukumi)- juu, en minä sentään niin vanha ole, että olisin itse näitäkerännyt, säilyttänyt vain ne, mitä olen saanut. 

DVD-elokuvat – eräs ystäväni ihmetteli, miksi ostaa itselleen dvd-elokuvia, kun vuokraamoista tai kirjastoista niitä saa lainaan. Kyllähän se näin on, mutta kun haluaa katsoa elokuvan kun siltä tuntuu ja niin monta kertaa kuin haluaa, on hyvä, että elokuva on omassa hyllyssä. Kirpputorilta ja kaupastakin saa muutamalla eurolla dvd:itä. Eilenkin huomasin, etteihän minulla ole kuin 22 katsomatonta dvd-elokuvaa hyllyssäni.

Kirjat ja sarjakuvat – Hyllyssäni on koko Tintti-sarja myös Aakkostaide. Aiemmin minulla oli Harry Potter -kirjat sekä suomeksi että englanniksi. Vaikka Kaparin suomennokset ovatkin mainioita, saivat suomenkieliset kirjat väistyä muiden kirjojen tieltä.

Figuurit – näitä on itse asiassa aika vähän.

Kolikot – numismaatikon vikaa minussa ei ole, mutta jonkin verran kolikoita on. 

Sanakirjat – verkkosanakirjat ovat kovassa käytössä (varsinkin Oxfordin, Laroussen ja TV5:n) mutta silti kirjahyllyni kruunaa sanakirjarivi. Pieniä sanakirjoja on sellaisista kielistä, joita en edes osaa. Erikoisin lienee ruotsi-islanti-ruotsi.

 

Keräily kirjallisuudessa 

Kiinnostuneena tartuin David Foenkinosin kirjaan Vaimon eroottinen 

potentiaali, jossa päähenkilö kerää yhtä jos toista. Nimestään huolimatta ihan hauska kirja. Muumilaakson tarinoissa Taikurin hatussa Niiskuneiti ja Muumipeikko törmäävät surumielisenoloiseen Hemuliin, jonka postimerkkikokoelma on täydellinen! Virhepainamat ja muut on jo saatu, mitä elämässä on enää jäljellä? Nick Hornbyn Uskollisessa äänentoistossa päähenkilö järjestää levykokoelmansa sen mukaisesti, missä järjestyksessä on ne ostanut. 

Postikortteja maailmalta

Postcrossing on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle. Uutuudenviehätys (ensimmäinen PC-korttini lähti käsistäni elokuussa 2007) on haihtunut aikaa sitten. Postcrossaamiseni alkoi siitä, kun ystävänystävä hehkutti sen iloa, kun saa maailman kylään postikortin muodossa. Päätin kokeilla itsekin. Taustalla oli on-off postimerkkeilyä sekä lähetettyjen postikorttien haalimista ilman suunnitelmaa siitä, mitä niille tekisin. Ajatus siitä, että saisin kortteja tuntemattomilta kaikkialta maailmasta vetosi minuun.

Tilastojen mukaan olen saanut 89 korttia maailmalta - Yhdysvallat, Saksa, Venäjä ja Alankomaat ovat suosituimmat maat saatujen ja lähetettyjen korttien listalla. Kerran olen saanut kortin niinkin eksoottisesta maailmankolkasta kuin Mauritius.

Postcrossingin toimintaperiaate on simppeli. Sivuille kirjautumisen jälkeen pyydetään osoitetta (request an address), sitten kirjoitetaan kortti, lisätään postimerkki unohtamatta postikortin tunnistenumeroa (postcard ID) ja postitetaan se. Sitten vain odotetaan, kunnes kusti polkee kortin sinulle jostakin päin maailmaa. Kortti rekisteröidään ID-numerolla.

Korttien lähettäminen vieraille voi tuntua oudolta, mutta on itse asiassa hauskaa. Tätä kautta olen saanut ranskalaisen kirjekaverin, jonka kanssa kirjoitamme ihan oikeita kirjeitä, jotka lähetään etanapostilla. Profiilissani ilmoitan, minkälaisia kortteja haluaisin - osa saamieni korttien lähettäjistä on noudattanut toiveitani. Kerron myös pitäväni kirjoista ja elokuvista. Näin saan hyviä lukuvinkkejä ympäri maailmaa. 

Viime viikolla kunnostauduin pitkän tauon jälkeen ja lähetin kolme korttia. Kaksi niistä on mennyt perille. Nyt vain odottelen, että postiluukustani tipahtaisi kortti jos toinenkin. Maailma kotiisi kortti kerrallaan!

 

Mahtavia dvd-löytöjä kohtuuhintaan

Helsingin Jäähallin kirpputorilta tarttui pari viikkoa sitten mukaan neljä tanskalaista elokuvaa. Simon & Maloun sekä Blå Maendin olen ehtinyt jo katsoa mutta I Kina spiser de hunde ja En kort en lang -dvd:t odottavat vielä katselua. Hinta päätä huimannut: kuusi euroa koko pino. Samalta reissulta tarttui mukaan SFX-lehtiä mutta ostospaikkana oli Valtteri. 

Itsepalvelukirpputoreilta olen jonkin verran ostanut elokuvia. Kieslovskin väritrilogia (hankittu Mellukirppikseltä) on yhä katsottavien elokuvien listalla. 

Silmät kannattaa pitää myös auki Fida-lähetystoreilla, sillä huonekalujen, vaatteiden, astioiden lisäksi niistä voi löytää myös leffoja. Ymmärrän kyllä, että ranskankielinen elokuva ei välttämättä ole suurin myyntivaltti mutta ainakin itse tulin iloiseksi löytäessäni Jacquou le Croquant -DVD:n.

Viime kesän Lontoon reissulta tuli tehtyä löytöjä paikallisista charity shopeista. Muun muassa Brighton Rock löysi tiensä leffahyllyyni. Nykyisin Päivä Tukholmassa -kävelyohjelmaani kuuluu Peter Myndes Backe 8 -osoitteessa sijaitseva Emmaus.    

Myös tavaranvaihtopalvelu Netcyclerin kautta olen täyttänyt hyllyjäni. Dowton Abbeyn ensimmäinen kauden sain vaihtamalla pariin kirjaan. Ikävä kyllä suurin osa NC:n leffoista on tusinatavaraa tai liian outoja makuuni. Toki helmiäkin on, mutta aina tavarat eivät vain kohtaa. 

Kirjoja mä kierrätän

Syntymäpäivälahjaksi saadut kirjatuet

En muista, milloin viimeksi olen ostanut kirjan kirjakaupasta täysihintaisena. Enkä nyt puhu Pariisin matkan tuliaisista, vaan suomenkielisistä kirjoista. Hyllyni täyttyvät kirjoista, sillä en ehdi lukemaan niitä samaa tahtia, kun nappaan kirjan jos toisenkin mukaan kirjaston vaihtohyllystä, ostan antikvariaatista/kirpputorilta tai saan ystävältä. 


Kun kirja on kerran päätynyt hyllyyni, se saattaa majailla siellä pitemmän aikaa. Kun tilaongelma yltyy, on alettava harvennustyöt. Silloin hyllyjen kätköistä tekee löytöjä: "Ai, mulla oli tämäkin." Yritän siirtää niitä näkyvämmälle paikalle, mutta kas kummaa, kirjastosta lainaamani teos pitääkin lukea heti, kun se on Bestseller-laina (Helmet-kirjastoissa yhden viikon laina-aika). Sitten löydän teoksen, jonka olen halunnut lukea jo pitemmän aikaa, enkä vain malta odottaa!

Olen oppinut luopumaan kirjoista. Tosin vain osasta. Muun muassa Harry Potter ja Taru Sormusten herrasta -teokset ovat säästyneet häädöltä. Tintti-albumit ovat myös liian suuri osa lapsuuttani, että siitä voisi luopua. Yritin innostua Bookcrossingista, mutta se jäi yhden kirjan vapauttamisen jälkeen. Bookmoochingkin taisi jäädä kokeiluksi. Netcyclerin kautta olen saanut muutaman sanakirjan hyllyyni lisää. Helpoiten kirjoista pääsee eroon viemällä ne joissakin kirjastoissa oleviin kirjojen vaihtolaatikoihin. Antikvariaatit kun maksavat nykyisin kovin vähän kirjoista, ja silloinkin kun niihin vie kirjoja, kannattaa ne vaihtaa. Edellisen asuintaloni roskakatoksessa oli vaihtohylly, jolta joskus lähti mukaan hyllyntäytettä. Ikävä kyllä nykyisen asuintaloni roskakatoksesta tällaista tarpeellista hyllyä ei ole!

Pidän kirjahyllyihin keskittyneistä jutuista sisustuslehdissä. Olisihan se hienoa, että kodissa oli kirjasto, johon todella mahtuisi kaikki haluamansa kirjat. Ne voisi järjestää haluamallaan tavalla eikä sulloa niitä sinne, minne mahtuu. Lottovoittoa odotellessa...