Käännetty kirjallisuus maailmankuvan luojana

Seuraan Instagramissa monia kirjagrammaajia, myös vieraskielisiä. Eräs englanninkielinen esitteli englanniksi lukemaansa japanilaista kirjaa ja kysyi seuraajiltaan, lukevatko nämä käännettyä kirjallisuutta. Helppohan se on sellaisen, jonka kieltä puhutaan kautta maailman -  hieman liioiteltuna, kysyä. Olin jo kommentoimassa mutta sitten tajusin, että viestini voisi ymmärtää aggressiivisena. 

Luen kirjoja suomeksi ja englanniksi. Olen joskus yrittänyt lukea ruotsiksi ja ranskaksi. Mutta se ei ole niin soljuvaa. Joitakin japanilaisia kirjoja on käännetty suomeksi muista kielistä, esimerkiksi englannista tai saksasta. Nykyisin asiat ovat paremmin, aasialaista kirjallisuutta käännetään paljon enemmän - myös korealaista ja kiinalaista. Onko kirjailijan kotimaalla väliä? Siinä mielessä, että lukee vain kotimaisia, pohjoismaalaisia tai englantilaisia tms, on. Maailmankuva jää kovin vajavaiseksi - sama pätee elokuviin. 

Jotkut pyrkivät lukemaan yhden kirjan per maailman maa. Melkoinen tavoite, kun miettii, kuinka monta maailmassa on. Mutta siinä on lukuhaastetta kerrakseen! Hiljattain luin Yuri Herreran kaksi pienoisromaania - en ollutkaan aiemmin lukenut meksikolaisen kirjailijan teoksia!. 

Teos, joka muutti minua - Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne (2001)

Teos, joka muutti minua

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne (2001)

Ranskankielinen alkuteos julkaistu vuonna 1999.

 

 

Opiskelun tauottua hetkeksi minulla oli työn ohella vihdoin aikaa lukea niitä kirjoja, joita halusin lukea. Luin siihen mennessä ilmestyneet Harry Potter -romaanit sekä vihreäkantisen Nöyrin palvelijanne -romaanin. Sen ranskankielinen nimi Stupeur et tremblements tarkoittaa hämmennystä ja värinää. Kirjan Amélie kohtaa japanilaisen yrityskulttuurin ja törmää muun muassa kulttuurieroihin Belgia ja Japani -akselilla. Amélien urakehitys on käänteinen yhden virheen vuoksi. Oman työurani alkupään tehtävät eivät olleet kovin hohdokkaita. Erityinen inhokkini oli sinappipurkkien täyttäminen isosta purkista pienempään. Tunsin yhteenkuuluvuutta Amélien kanssa.

Amélie alkaa kehitellä itselleen tehtäviä. Postinjakaminen osoittautuu huonoksi valinnaksi, sillä se tehtävä kuuluu jollekulle muulle. Sen sijaan hän alkaa laittaa paperikalentereita ajan tasalle. Kirjassa kuvataan 1990-luvun alkua. Joitakin työtehtäviä Amélielle sentään vielä uskotaan, kuten valokopiointi, mutta hän ei saa käyttää siinä syöttölevyä. Amélie ottaa nöyrästi uudet työtehtävänsä vastaan, mutta ajatuksissaan kapinoi järjettömyyttä vastaan. Jo kirjan etusivulta jutun juuri käy selville: japanilainen yrityskulttuuri on hierarkkinen. Käskytysketju huipulta pohjalle on Herra Haneda – Herra Omochi – Herra Saito – neiti Mori – Amélie.

Olen viettänyt pitempiä aikoja ulkomailla kolmesti. Ranskassa olin opiskelijavaihdossa. Amélie Nothombin kotimaassa Belgiassa työskentelin suomalaisessa organisaatiossa kolmen vuoden ajan. Japanin naapurissa Kiinassa törmäsin miltei päivittäin kulttuurieroihin. Kulttuurierot ilmenevät kansana ja yksilönä. Kirjasta on tehty myös elokuva. Ollessani opiskelijavaihdossa elokuvaa katsottiin tunnilla.  Omistamani kappale kirjasta on juuri elokuvakannella. En ole täysin vakuuttunut kirjan suomennoksen nimestä.

Amélie Nothomb on syntynyt Etterbeekissä eli samassa kaupungissa kuin Tintin piirtäjä Hergé. Amélie asui lapsena Japanissa, sillä hänen isänsä oli Belgian ulkoministeriön diplomaatti. Kirjan Amélie tiedostaa edustavansa kotimaataan ja samalla toki länsimaita japanilaisen yrityskulttuurin pyörteissä.

Amélie ja Herran Tenshi saavat haukut, koska he tekivät yhteistyötä. Sisältö oli uskomattoman häpäisevä. Onnettomuustoveriani ja minua haukuttiin vaikka miksi: me olimme pettureita, nollia, käärmeitä, konnia ja – herjan huippu – individualisteja. Neiti Mori kanteli, koska Amélie oli edennyt nopeasti urallaan yrityksessä. Japanin kielen opiskelu vaatii melkoisen rupeaman. Amélien virhe on puhua japania väärässä paikassa. 

Japani on kiehtonut minua jo pitkään. Nousevan auringon maa, mieleenpainuva lippu, sotainen historia samuraineen ja kamikazelentäjineen. Kaukainen eksoottinen maa, jossa olisi varmasti mukava käydä. Aika monta vuotta siihen menikin, että pääsin Japaniin. Ensimmäistä kertaa kun poistuin Euroopasta, asettauduin Kiinaan, melkein kivenheitonpäähän Japanista. Tokiossakin tuli käytyä. 

Amélie päätyy lopulta yrityksen WC-tilojen päiväsiivoojaksi. Tässä yhteydessä Amélie muistelee Merry Christmas, Mr Lawrence -elokuvaa, josta oli kovasti pitänyt. Hän ottaa elokuvan esiin neiti Morin kanssa. Te ja minä, mehän olemme samalla lailla erilaiset kuin Ryuichi Sakamoto ja David Bowie. Itä ja länsi. Näennäisen ristiriidan takana on samaa molemminpuolista uteliaisuutta, samoja väärinkäsityksiä, jotka kätkevät todellisen yhteisymmärryksen halun. Neiti Mori ei jaa Amélin näkemyksiä.

Amélie nöyrästi kestää koko sopimuksensa ajan kommelluksia ja nöyryytyksiä. Hän irtisanoutuu japanilaiseen tyyliin jokaiselle esimiehelle asiansa esittäen.

Kirjan ensilukemisesta on minulla kulunut kaksikymmentä vuotta. Vasta näin myöhemmin ymmärrän kirjan kritiikin japanilaista yhteiskuntaa kohtaan. Tuolloin minulla ei ollut kokemusta organisaatiosta, jossa on monimutkainen hierarkia. Kirja on myös kirjoitettu ennen sosiaalista mediaa. Mietin, minkälaista keskustelua työntekijät kävisivät Améliesta sosiaalisessa mediassa. Kasvojen menetys ja itsemurha ovat teemoja, joita japanilaiseen kulttuuriin yhdistetään, niistä puhutaan kirjassakin.

 

Lainaukset kirjan sivuilta 30 ja 106

Nostalgia - mikä ihana tekosyy!

Kalasataman Vapaakaupungin olohuoneessa on kirjanvaihtohylly. Sieltä bongasin viikolla Mirkka, melkein 16 -yhteisniteen, joka kattaa Tuija Lehtisen Mirkka-sarjan kaksi ensimmäistä osaa Mirkka ja riparikesä sekä Mirkka, lukiolainen. 

Sarjan ensimmäinen osa on alunperin julkaistu vuonna 1987 eli kirja on aitoa kasaria. On jotenkin hellyyttävää, että kirjassa soitetaan lankapuhelimella, lähetetään kirjeitä ja kortteja. Ei ole tietokoneita, internetiä, sosiaalista mediaa eikä kännyköitä. 

Mirkka on perheen keskimmäinen. Hänellä on kaksi sisarta: vanhempi sisar Memma ja nuorempi sisar Masa, joka onkin sitten kirjan poikatyttö. Perhe on ehjä - Ahosten perheen elämä tuntuu varsin idylliseltä. 1990-luvun lamaankin on vielä aikaa...

Mirkka-sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa kolmena yhteisniteenä. 

15-vuotiaan elämän eräänlainen käännekohta on rippileiri. Niin on Mirkallakin. Hän on samalla leirillä kuin naapuriin muuttanut Juuso. Myös Sepe ja Tumppi ovat entuudestaan tuttuja. Niinkään rippileirin uskonnollisesta puolesta ei juurikaan ole kirjoitettu mutta ripari taitaa edelleenkin olla tutustumista uusiin ihmisiin ja yhdessäoloa. Rippileirillä on myös vierailupäiviä, mitä en omasta riparista muista. 

Otavan sivuilla olevasta kirjailijaesittelystä selviää, että Tuija Lehtinen on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1984. Yllätyin, että hänen teoksiaan on käännetty tanskaksi, ruotsiksi, saksaksi, viroksi ja japaniksi. Hän on ollut varsin tuottelias kirjailija - hän kirjoittaa niin nuorille kuin aikuisille. 

Mirkka-kirjat luokitellaan (ainakin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmetissä) tyttökirjoiksi. Tässä kun yritän pähkiä, minkäikäinen olin, kun luin ensimmäisen Mirkka-kirjan, tulen tulokseen, että ennen omaa rippikouluani. Lähikirjastoni oli eräänä kesänä pitkään suljettuna ennen kuin uusi kirjasto avattiin. Muistan raahanneeni kirjastosta ison kasan luettavaa ennen taukoa - mielikuvani on, että näissä oli muutama Mirkka-kirja. 

Nostalgianälkä oli suurempi, kierrätyskeskuksesta mukaan tarttui vielä kaksi seuraavaa yhteisnidettä. Kirjahyllyssäni tosin olisi ennestään on ollut tarpeeksi luettavaa mutta näin tässä tuntuu usein käyvän. 

Lukemisesta

Facebookin kirpputorilla joku totesi ohimennen, ettei kukaan lue enää kirjoja. Olen asiasta eri mieltä. Itselläni on vihdoin ihan oikea kirjahylly, joka pullistelee kirjoista. Laskin joskus huvikseni, että kirjojen lukeminen kestäisi lukutahdillani viisi tai kuusi vuotta. Laskennan jälkeen kirjojen määrä on kasvanut, eikä luettujen kirjojen määrä ole oleellisesti kasvanut. 

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen myymälöissä kirjat ovat edullisia, suurin osa englanninkielisistä pokkareista maksaa puoli euroa. Lisäksi ilmaishyllystä on tarttunut yksi, jos toinenkin teos. Helsingin Kampin kauppakeskuksen suutarin edessä oli pitkään kirjanvaihtohylly, joka nyt sitten koronan vuoksi on ollut poissa käytöstä.

Minulle luettiin pienenä satuja. Myös punaiset satukasetit olivat kovassa käytössä. Lukuinto on vuosien varrella vaihdellut. Aina suomenkielisiä (tai englanninkielisiä) kirjoja ei ole ollut niin helposti kädenulottuvilla. Äänikirjoihin en ole kiintynyt enkä niinkään sähköisiin kirjoihin. Joitakin äänikirjoja kuunnellessa olen nukahtanut mutta esimerkiksi You-jeong Jeongin Piruparka alkoi niin pysäyttävästi, että uneen en ainakaan vaipunut. Paavo Kerosuo on tässä lukijana.

Välillä on vaikea keskittyä. Lukemisen ohella tulee välillä tuijotettua puhelinta, syötyä tai muuten vain pääpaino ei ole lukemisella. Ennen koronaa tuli matkustaessa luettua paljon, sillä lento- tai junamatkalla ei välttämättä ole muuta tekemistä kuin lukea. Tosin pitkillä lentomatkoilla mielelläni katson elokuvia. Joitakin kirjoja lukee väkisin loppuun, jotkut kirjat tuntuvat loppuvan kesken. 

Lukemalla voi kartoittaa omaa sanavarastoa, enkä nyt tarkoita vain vieraskielisiä kirjoja lukiessa. Näin korona-aikaan pääsee turvallisesti matkustamaan niin todellisiin kuin kuvitteellisiin paikkoihin.

Toki paperikirjat kiertävät tätä nykyä pelottavan nopeasti uutuushyllystä alekoriin. Mutta onko kierrätyskeskuksen kierrätyshylly uhka vai mahdollisuus? Sitä kun ei tiedä, milloin uusi lempikirja tupsahtaa hyppysiini.

Paikkakuntadekkarit

Heikki Valkaman gastrodekkarit Pallokala, Laserjuuri ja Tulikukka vievät Japaniin. Ensimmäisessä kirjassa Pallokala ollaan Tokiossa. Suomalaiskokki Riku Mäki osallistuu kokkikisaan, joka muuttuukin murhamysteriiksi. 

Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkareissa ollaan myös Japanissa, vaikka pääosan Rei onkin amerikkalainen, jolla on japanilaiset sukujuuret isän puolelta. 

Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -dekkareissa ollaan Botswanassa. Rikokset ovat varsin pieniä, aina on aikaa juoda teetä ja keskustella. Lämminhenkinen kirjasarja, jonka lukemisesta tulee hyvä mieli. Kirjojen pohjalta tehty myös televisiosarja. 

Ian Rankinin komisario John Rebus tuo Edinburghin nurjan puolen esille. Tästäkin on tehty tv-sarja. 

Colin Dexterin Ylikomisario Morse -sarjan kirjoissa ruumiita riittää Oxfordissa. Sarjan pohjalta tehty sarja on esitetty YLEllä useampaan kertaan ja sillä on kaksi spin off -tv-sarjaa Ylikomisario Lewis ja Nuori Morse. Sarjat ovat syy, miksi olen käynyt Oxfordissa. 

Kirjojen ystävän Bryssel-vinkit

Nopealla Google-haulla toki löytää jo Waterstones-kirjakaupan mutta se kannattaa ehdottamasti käydä katsomassa. Tosin esimerkiksi Rue Neuven City2-ostoskeskuksen Fnacista saattaa löytää samoja kirjoja muutamaa euroa edullisemmin. Ranskankielentaitoisille toki paikalliset kirjakaupat, kuten Filigranes (Avenue des Arts) ovat aarreaittoja.

Käytettyjä englannin-, hollannin- ja ranskankielisiä kirjoja kannattaa koluta Pêle-Mêle-divareista (Chaussee de Waterloo tai Rue du Midi. Lisäys 1/2025: Myös Yumanin (Chaussée de Charleroi 123) valikoima kannattaa käydä tsekkaamassa. Petits riens -kierrätysmyymälällä Rue Américainilla on ihan erillinen kirjaosasto. Chaussée d'Ixelles 252  ja  Rue Vanderkindere 248 on Oxfamin kirjamyymälä.

Sarjakuvien ystäville on museota ja sarjakuvaseiniä, joiden avulla voi alkaa tutustua kaupunkiin.

Ennen Brysselin-matkaa voi lukea vaikkapa Tuomas Vimman uusimman teoksen Koodinimi Taïga, jos pitää jännityksestä. Kirjassa seikkaillaan Brysselin lisäksi myös Pariisissa. 

Lisäys 2.12.2022: Kannattaa myös käydä tsekkaamassa paikalliset kirjanvaihtohyllyt, boites à livres. Myös Belgian juna-asemilla saattaa törmätä moisiin. 

Pekingin kirjakaupat

Kirjafriikin seikkailut Pekingissä alkavat pikkuhiljaa päättyä. Saavuin Kiinaan (ja Aasiaan) ensimmäistä kertaa elämässäni vajaa kaksi vuotta sitten. Laukuissani oli muutama kirja, joten melko pian piti alkaa etsi uutta luettavaa, mikä ei ole helppoa Pekingissä. Kollegani oli suositellut minulle e-kirjoja, mutta en lämmennyt idealle. Pekingissä on harvoja englanninkielisiä kirjoja myyviä kirjakauppoja. Tässä listattuna muutama keino täydentää kirjahyllyä: 

1. Wangfujing-ostoskadun Beijing Foreign Language Bookstore.  235 Wangfujing St, Dong Dan, Dongcheng Qu, Kiina, 100006

Klassikoita ja melko kattava valikoima englanninkielistä kirjallisuutta, myös matkaoppaita ja kieltenopiskelumateriaalia. 

2. Page One -ketjun Qianmenin myymälän esittelen vierailleni kauppana, jossa Jenni Haukio kävi Tasavallan Presidentin ollessa valtiovierailulla Pekingissä tammikuussa 2019. Kolmannesta kerroksesta on mainiot näkymät ja siellä moni kiinalainenkin ottaa selfietä. 

3. Bookworm Chaoyang, S Sanlitun Rd, 三里屯南街4号院 järjestää tapahtumia. 

4. Roundaboutin järjestämät Book Fair'it Pekingin kansainvälisillä kouluilla on vaihtelevia. Joskus tapahtumasta lähtee tyhjin käsin, joskus kymmenen kirjan kera. 

5. Työpaikkani Ota ja Jätä -kirjahylly on aarreaitta. 

6. Helsinki-Vantaan lentoaseman BookSwap-piste on aina tsekkaamisen arvoinen. 《Ikävä kyllä kirjanvaihtopiste suljettiin koronan aikana》

Antwerpen ei petä koskaan

Brysselissä, Belgian sydämessä asumisessa on se hyvä puoli, ettei sieltä ole kovin pitkä matka minnekään maan sisällä. Antwerpeniin pääsee junalla vajaassa tunnissa eikä viikonloppuna weekend-lipputarjouksen ansiosta menopaluulipusta tarvitse maksaa kuin 8,40 €.

Syy, miksi lähdin vaihteen vuoksi sunnuntaina Antwerpeniin oli se, että kaupat olivat poikkeuksellisesti avoinna näin pyhänä. Belgian tietyissä kaupungeissa kaupat avaavat ovensa kuun ensimmäisenä sunnuntaina. Olin sen verran aikaisin liikkeellä, etteivät kaikki liikkeet olleet vielä avoinna, joten sateesta huolimatta lähdin tallustelemaan ympäriinsä. Kaupunki alkaa olla jo sen verran tuttu, etten tarvitse karttaa. Löysin sattumalta ihastuttavan 't Stad Leest -kirjakaupan. Suurin osa kirjoista oli toki hollanninkielisiä mutta korttivalikoima oli vallan mielenkiintoinen. 

Antwerpenissä on jonkin verran liikkeitä, joita ei ole Brysselissä, kuten esimerkiksi Uniqlo ja suomalaisille varsin tuttu Iittala. 

Antwerpen Centraal -asema on näkemisen arvoinen, moni pysähtyy asemalla kuvaamaan sitä sisältä ja ulkoa. Keväällä aseman vieressä oli maailmanpyörä, jonka kyydistä sitä pääsi ihailemaan vierestä. Antwerpenin eläintarha on aseman vieressä.  

Antwerpen Centraal

Viime reissulla esittelin ystävälleni kaupunkia ja kävimme Caffe Mundi -kahvilassa. Wagamama-ravintola ei ole vielä tullut Suomeen mutta Antwerpenin lisäksi olen käynyt sellaisessa mm. Dublinissa ja Tukholmassa. 

**

Antwerp is definitely worth visiting. It's the only place in Belgium outside Brussels I have been ten times already. The main railway station Antwerpen Centraal is beautiful. This Sunday I found a nice book shop called 't Stad Leest. It has an interesting selection of postcards!
 

Harry Potter -näyttely

Brysselin messukeskuksessa Bruxelles Expossa on tämän kesän Harry Potter The Exhibition -näyttely. Se kiertää eri maita, viime kesänä olisi ollut mahdollisuus käydä Pariisissa mutta ei tullut käytyä. Brysselissä näyttely on aina 11. syyskuuta asti. Lipun saa kätevästi ostettua Ticketmaster.be-sivustolta. Aikuisten lippu maksaa 20,90 euroa ja lasten 15,90 euroa. Palais 2 -näyttelyhalli on merkitty hyvin eikä Heyselin metroasemalta ole pitkä kävelymatka. 

Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvasta tutut opetusasetukset

Vaikka lippu olikin kätösessäni, en välttynyt jonottamiselta. Elokuisena lauantaipäivänä ihmisiä oli paljon liikkeellä. Näyttelyssä saa ottaa kuvia, mutta salaman käyttö on kielletty. Matkapuhelimella ottamani kuvat osin epäonnistuivat tunnelmavalaistuksen vuoksi. 

Oppiaineena ennustus

Esineiden esittelytekstit ovat paikallisilla kielillä - ranska ja flaami. En ottanut audio-opasta. Näyttelyn lopuksi on myymälä, josta voi ostaa oheistuotteita mm. taikasauvoja, vaatteita ja Kelmien kartan! Kaiken kaikkiaan ihan passeli näyttely, ehkä kuitenkin tarkoitettu hieman nuoremmille Potter-faneille kuin mitä itse olen.

Näyttelyssä paljon asuja elokuvista

The Harry Potter exhibition is in Brussels Expo until 11 September. For Harry Potter fans it's a must-see event but it's not for Muggles.



 

Toukokuun loppua kohden - muutama kirja

James Bond -kirjoja on ilmestynyt Penguinin Modern Classics -sarjassa. Tuli luettua Live and Let Die (julkaistu suomeksi nimellä Elä ja anna toisten kuolla). Pidän Ian Flemingin kirjoitustyylistä.

The stars winked down their cryptic morse and he had no key to their cipher. 

 Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät on Osasto Q -sarjan toinen kirja eli jälleen luen dekkareita väärässä järjestyksessä. 

Tällä vauhdilla kun jatkaisi vuoden loppuun eikä hankkisi kirjahyllyyn uusia kirjoja, voisi loppuvuodesta olla paljon tyhjempi hylly!
 

 

Kirjaviikko

Lukuhaaste on hieman hidastunut, kun jostakin syystä hyllyyni on ilmestynyt lisää tavaraa. Merimieskirkon kirjatorilta mukaan lähtenyt Jarkko Sipilän Todennäköisin syin -teos tuli kyllä luettua ja saatua työpaikan kirjanvaihtopäivässä vaihdettua uudempaan saman kirjailijan teokseen Valepoliisi, jonka lukemisen aloitin luettuani loppuun Kaari Utrion Ruma kreivitär, joka täyttää sopivasti lukuhaasteen kohdan viihteellinen kirja. Sipilältä ilmestyy uusi Takamäki-dekkari Valheen kasvot kirjailijan Instagram-tilin päivityksen mukaan kuukauden kuluttua.

Perjantaina ylitin itseni ja osallistuin FNACin Toison d'Orin myymälään rencontre litterature -tapahtumaan perjantaina 29.4. Ranskalainen kirjailija David Foenkinos oli paikalla kertomassa uudesta kirjastaan Le mystère Henri Pick. Alkuun toki vähän mietitytti, ymmärränkö mitään mutta tilaisuus oli lyhyt -  myymälän ja kauppakeskuksen hälystä huolimatta ymmärsin suunnilleen, mistä oli kyse. Foenkinosin kirjoista on suomennettu kolme: Vaimoni eroottinen potentiaali, Nainen jonka nimi on Nathalie (alkuperäiskielellä La délicatesse) tästä on tehty elokuvakin!) ja Yhden elämän muistot. Näiden kolmen lisäksi olen lukenut ranskaksi kirjan Lennon, joka kertoo siis John Lennonista. 

David Foenkinos @Fnac Toison d'Or, Bruxelles

In order to clean up my bookshelf and read all the books in it before I leave Brussels I managed to reach my "quota" of two books per month last month. As the books were in Finnish, there is no point in repeating the names although some of Jarkko Sipilä's books have been translated to other languages. 

Friday the Toison d'Or Fnac offered a literary event as French author David Foenkinos was there to tell about his new book Le mystère Henri Pick. I was little surprised that there weren't so many people.

 

Lukuhaaste - Colm Tóibín: Brooklyn

Tämä kirja tarttui mukaan hypermarketista eikä omasta hyllystä. Muutenkin viimeaikoina olen tuonut kirjahyllyyni muutaman kirjan lisää... 

Colm Tóibínin kirjaan pohjautuen on tehty elokuva mutta en ole vielä sitä nähnyt. Helmet-lukuhaasteesta kirja täyttää kohdan 3: kirjassa rakastutaan. 

Pidin kirjailijan kuvailevasta tyylistä. Päähenkilö Eilis Lacey muuttaa Irlannista New Yorkiin. Samastuin tietenkin nuoreen sankarittareen, vaikka toki 1950-luvulla ulkomaille muuttaminen oli toisenlaista, kun valtameren ylityskin vei enemmän aikaa.

Lukuhaaste 2016: Camilla Läckberg: Majakanvartija

Kuudes kirja tänä vuonna! Helmetin lukuhaaste #19: Kirjan päähenkilö on unelmatyössäsi. Camilla Läckbergin dekkareissa Erika on kirjailija, joka auttaa poliisimiestään ratkomaan rikoksia Fjällbackassa. Vuosia sitten haaveilin kirjailijan urasta. 

 *

Tuli sitten eilen käytyä Brysselin Waterstone's-myymälässä. Poistuin sieltä kirjan kanssa, jota aloin heti lukea... 

*

Vielä kun haastaisin itseni lukemaan kirjan ruotsiksi ja ranskaksi. Onneksi hyllyssäni tällaisia kirjoja on, joten ei tarvitse kovin kauaksi lähteä. Haastavinta on jatkaa lukemista, kun on aloittanut ranskankielistä kirjaa.  Ei se ole niin vakavaa, jos ei ymmärrä kaikkia sanoja, kunhan ymmärtää suunnilleen, mistä on kyse.

Lukuhaaste 2016: Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage

Olen ennenkin lukenut Haruki Murakamin kirjoja. Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage eli suomeksi Värittömän miehen vaellusvuodet tarttui mukaani Pariisin kuuluisasta Shakespeare & Co -kirjakaupasta. Siellä kirjaan leimataan Shakespeare and Company Kilometer Zero Paris -leima. Leimasta huolimatta kirja päätyy kierrätykseen. Pidän Murakamin tyylistä kirjoittaa. Erityisesti Suomi-kuvausta oli hauska lukea. 

#2 Matkakertomus menee jo nyt vähän väljän tulkinnan kautta mutta tottahan toki kirjassa matkustetaan. Nimittäin Tokiosta Helsinkiin ja edelleen Hämeenlinnaan. Elämähän on suuri matka, joten en aio sen enempää miettiä tätä kategoria-asiaa. 

Lukuhaaste 2016: Paulo Coelho: Alkemisti

Haa! Tämähän on helppoa kuin heinänteko! Vuoden neljäs kirja on jo luettu:

#8 Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Paulo Coelho: Alkemisti.

Työpaikan vaihtohyllystä poimittu sopivan ohut teos tuli luettua muutamassa päivässä. Kannen ja loppusivujen hehkutuksesta huolimatta kaunokirjallisuuden muotoon kirjoitettu elämänopas ei tehnyt vaikutusta. 

 

Lukuhaaste 2016 - Robert Galbraith: the Silkworm

Niin vaihtui tammikuu helmikuuksi, ja heti voin todeta, että puolet tämän kuun lukuhaasteesta selvitetty: 

Helmetin lukuhaaste # 25: Kirjassa on yli 500 sivua oli Robert Galbraithin (eli JK Rowlingin) Silkkiäistoukka, jonka luin englanniksi (The Silkworm). Pehmeäkantisessa painoksessa on 576 sivua.

Ikioma lukuhaasteeni vuodelle 2016 - kirjahyllyn tyhjennys

Helmet-kirjasto julkaisi omansa minä taidan haastaa itseni lukemaan kirjahyllyn tyhjäksi, jotta joskus ensi vuonna ehkä tapahtuva Suomeen muutto sujuisi helpommin.

Kahden kirjan kuukausivauhti olisi hyvä, plussaa tulisi jokaisesta ylimenevästä.

Tietenkin on vähän tylsää, kun kirjat ovat ennakkoon valittuja mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa jostakin kuitenkin ilmestyy lisää kirjoja.

Vuoden kaksi ensimmäistä kirjaa on jo luettu! Helmet-haasteen #44: Kirjassa joku kuolee eli Ian Fleming: Pallosalama sekä # 9: Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja eli JK Rowling: Fantastic Beasts and Where to Find Them.

Vuoden ensimmäiset luetut kirjat

Harry Potter ja muuttuva maailma

Harry Potter -kirjasarja oli edennyt jo neljänteen kirjaan, kun tartuin ensimmäiseen eli Viisasten kiveen. Luin sitten samantien loput kolme. Sitten piti odottaa seuraavaa, jonka sain kaverilta lainaan alkuperäiskielellä. Sen jälkeen odotettelin taas seuraava, kunnes Kuoleman varjelukset ilmestyi ja päätti sarjan. 

Elokuvasarja tuli jäljessä ja saimme nähdä kovanluokan brittinäyttelijöitä valkokankaalla yhteensä kahdeksan elokuvan verran, kun viimeinen tiiliskivi oli jaettu kahteen osaan. Richard Harris oli vaihtunut Michael Gamboniin, kun Albus Dumbledoren alkuperäinen näyttelijä nukkui pois. Pääkolmikko kasvoi aikuisiksi silmiemme edessä. 

Luin kirjat useampaan kertaan suomeksi ja ainakin kerran englanniksi. Luovuin ensin Jaana Kaparin suomennoksista ja muuton yhteydessä saivat englanninkieliset poistua hyllystä. Tulin sitten ostaneeksi - kierrätettynä mutta kuitenkin - ranskankieliset painokset hyllyyni. Vuoden jälkeen olen sentään saanut ensimmäisen kirjan luettua.

JK Rowling on taitava kirjoittaja. Hän on luonut käsitteitä, jotka ovat käytössä meidän jästien maailmassakin (englanninkielinen sana muggle, jästi, tarkoittaa siis henkilöä, jolla ei ole taikavoimia). Hän on kirjoittanut myös aikuisille Paikka vapaana -kirjan (Casual Vacancy) sekä salanimen Robert Galbraith alla ilmestyneet teokset Käen kutsu ja Silkkiästoukka. Twitterissä Rowling on varsin aktiivinen. Hänen tilillään on 5,5 miljoonaa seuraajaa. Hän pitää Harry Potter -fanejaan edelleen jännityksessä erilaisten "paljastusten" muodossa - Pottermore-sivusto tarjoaa lisää sisältöä. Harry Potter -elokuvien ystäville vähän lohdutusta tuo tieto, että Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjan filmatisointi on tulollaan ja pääosaa näyttelee Eddie Redmayne.

Vaikka Harry Potter -sarja onkin lastenkirjallisuutta, voi siitä iäkkäämmät nauttia. Useimmilla on enemmän ja vähemmän rakkaita muistoja ilkeistä (Snape/Kalkaros), oudoista (Trelawney/Punurmio) ja tiukoista (McConagall/McGarmiwa) opettajista, joten samastuminen luonnistuu vanhemmiltakin. Ranskalaisessa painoksessa lukee ikäsuosituksena"10-vuotiaasta eteenpäin" mutta mielestäni suomenkielisissä kirjoissa ei ole ikärajaa.

Lontoon King's Cross -asemalta lähtee juna Tylypahkaan raiteelta 9 3/4. Tämähän kuuluu jo yleissivistykseen, kuten samaisen koulun tuvat - Rohkelikko (Gryffindor), Puuskupuh (Hufflepuff), Luihunen (Slytherin) sekä Korpinkynsi (Ravenclaw).

Maailma muuttuu mutta Harry Potter pysyy. Jotkin populaarikulttuurin ilmiöt tulevat ja menevät, vain harva jää. Ensimmäisen kirjan julkaisusta on miltei kaksikymmentä vuotta.

Dear Santa - Or now I know what I would like to have for Christmas

It's a fact that the Santa Claus or Father Christmas or Joulupukki as we say in Finland lives in Korvatunturi, Finland. When I was a child I never wrote to him. 

I just saw this article about the illustrated Harry Potter and the Philopher's Stone written by JK Rowling and llustrated by Jim Kay. 

Well, perhaps I just have to buy it for myself for Christmas!

Tulipahan luettua Lontoon rakeita

Kirpputorilta Kerttu Aitolan teos Lontoon rakeita (2004) kirja tarttui käteen kannen perusteella. Kirjan minäkertoja Salla lähtee ystäviensä Hennan ja Karoliinan mukaan Lontooseen sen kummempia miettimättä. Kimppakämpässä ystävien kanssa asuminen ei yksinasumiseen tottuneelle ole helppoa. Muuttaako ulkomailla olo ihmistä?

Kirjassa tuodaan hyvin esiin Sallan sisäinen kamppailu uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Lyhyessäkin ajassa huomaa erot kotimaan ja uuden asuinpaikkakunnan suhteen. Salla huomaa, ettei pätkätyöläisen arki ole helppoa. Mitään kovin syvällistä kirja ei tarjoa mutta varsin nopeasti kirjan lukee.  Lontoo- ja Iso-Britannia -faktoja ripoteltu väliin jokseenkin pinnallisesti. 

Helmet-kirjastojen tietokannassa kyseinen kirja on asiasanoitettu seuraavasti: - niiden perusteella en kyllä ottaisi kirjaa luettavaksi.

Nuortenkirjallisuus |nuorten aikuisten kirjat| yhteisöasuminen|nuoret |pätkätyö |opiskelijat |sekoilu |huumeet| juhlinta|romaanit |kaunokirjallisuus | Lontoo