Kööpenhaminassa vuosien tauon jälkeen

Kun edellisestä käynnistä on muistissa vain Rundetårn, Pieni merenneito ja Strøget-ostoskatu, on aika palata Kööpenhaminaan. Harmaa sää ja rajavirkailijoiden kysymykset (covid-19 rajoitukset!) toivottivat meidät tervetulleiksi.

Kööpenhaminan lentokentällä (CPH) oli käytettävä kasvosuojaa (kuulutuksissa käytettiin termiä medical mask). Maski pitää luonnollisesti poistaa rajatarkastuksessa. 

Siirryimme kentältä junaan ja jäimme Kobenhavn H:lla (Hovedbanegard eli päärautatieasema). Hotellimme sijaitsi kävelyetäisyydellä, joten muutenkin liikuttiin kaupungissa kävellen. 

Stranger Than Kindness - The Nick Cave Exhibition -ulkomainonta innoitti käymään katsomassa Kuninkaallisen kirjaston The Black Diamond -rakennuksessa näyttelyn. Itse en ole kovinkaan perehtynyt artistiin mutta näyttely oli mielenkiintoinen. 

Paikallisesta kielestä poikkeavan kielen puhuminen sai välillä paikalliset kääntymään katsomaan. Poikkeuksillisista olosuhteista johtuen turisteja oli varsin vähän, joitakin vieraskielisiä tuli vastaan. 

Koska koronavirustilanne elää, kannattaa seurata Tanskan viranomaisten tiedottamista sekä Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystön verkkosivuja ja somekanavia. Matkusta vain, jos olet terve. 

Osaka ja Kioto

Huonoin tekosyy varata matka: jenejä vielä jäljellä. Tokion matkan jälkeen jäi vielä Japani-fiilistä päälle ja ostaa päräytin sitten lennot Kansain kansainväliselle lentokentälle (KIX). Shenzen Airlines vei minut Pekingistä Osakaan. Lento saapui sen verran myöhään ja lentokenttämuodollisuuksiin meni oma aikansa, joten kovin paljon en ehtinyt tehdä siellä. Kansain lentokentän juna-asemalta JR-junalla Nambaan ja sieltä Midosuji-linjalla hotelliin. Olin valmis nukkumaan! Aamulla pikakierros hotellin lähiympäristössä ja lähikaupassa, kävellen Anellon lippulaivamyymälään, josta ei tarttunut mitään mukaan. Sen sijaan Uniqlon myymälässä tuli kevennettyä kukkaroa. 

Shinkansen-junalla pääsee Kiotoon vartissa Shin-Osaka-asemalta. Oikean laiturin löytyminen vaati juna-aseman henkilökunnan apua. Onneksi lippua näyttämällä vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Junan 1-3 vaunut olivat sellaisia, joihin pystyi istumaan ilman paikkavarausta. 

Inari-juna-aseman laiturilla

Fushimi Inari Taisha on helposti saavutettavissa. JR:n Nara-linjalla Inari-asemalle Kioton juna-asemalta ja olet perillä. Tosin huipulle kipuaminen onkin sitten oma juttunsa. Inarin juna-aseman vieressä on pieni ruokakauppa, joten vettä ja pikkupurtavaa voi ostaa sieltä. Tuliaiset jäivät ostamatta alueen turistipuodista, kun korttioston raja oli JPY5000 (noin 40 €) ja käteistä ei ollut tarpeeksi. Ihan hyvä näin.  

Koululaisia Fushimi Inari Taishalla

Kioton juna-aseman alue on kyllä melkoinen kompleksi: Shinkansen, JR ja metro sekä ostoskeskuksia ja ravintoloita. Bussitkin lähtevät asemalta. 

Kioton rautatiemuseon näköalatasanteelta näkyy Toji-temppeli

Lähellä on Tō-ji-temppeli, Kioton rautatiemuseo, Akvaario, Umekoji-puisto ja Nishihongwan-ji-temppeli. 

Kansain lentokentältä voi ennen terminaalialueelle menoa tehdä ostoksia ykkösterminaalin kolmannessa kerroksessa. Neljännessä kerroksessa, josta ulkomaan lennot lähtevät, on alueita, joissa voi pakata ja punnita laukkunsa. Terminaalialueella on joitakin kauppoja. 

Dalian maailmankartalle

Dàlián 大连 on satamakaupunki Liaoningin maakunnassa Kiinassa.Sellainen vajaan neljän miljoonan asukkaan kaupunki, josta en ollut juurikaan kuullut puhuttavan. Pekingistä kaupunkiin pääsee huippunopealla junalla noin viidessä tunnissa. Juna saapuu Dalianin pohjoiselle asemalle, josta pääsee keskustaan metrolinjojen yksi ja kaksi yhdistelmällä, vaihto Xi'an Roadin asemalla. Metrolipun hinta ei päätä huimaa: CNY5. Lentäen menisi vain tunti mutta lentokenttämuodollisuudet, sinne matkustaminen kestää aikansa, puhumattakaan siitä, miten Kiinan sisäiset lennot ovat usein kuulemma myöhässä. 

Monessa Kiina-matkaoppaassa mainitaan Dalianin historia - näkyy niin japanilais- kuin venäläistyylisissä rakennuksissa. Russian Culture Street oli suomalaiselle aika pettymys. Kuka tulee Kiinaan asti ostamaan maatuskoja ja venäläistä suklaata? Wikivoyagen Dalianin matkaopas osoittautui varsin hyödylliseksi tietolähteeksi, TripAdvisorista bongattiin Café Copenhagen, jonka henkilökunta teki myönteisen vaikutuksen kielitaidollaan. 

Omatoimimatkailijakin selviää matkasta Golden Pebble Beachille 金石滩 Jīnshí tān, vaikka Dalianin juna-aseman vierestä ei meinannut metrosisäänkäyntiä löytyä. Kolmoslinja vie noin viidenkymmenen kilometrin päähän.Yhdensuuntainen metrolippu maksaa CNY8. Paikalliseen voi yrittää turvautua metrolippua ostaessa ja junaan noustessa, ettei tule valinneeksi linjan toista haaraa päätepysäkikseen. Metrokartta on hyvä olla mukana sekä englannin- että kiinankielisin pysäkein merkittynä.

Golden Pebble Beach 金石滩 Jīnshí tān

Hotelleja kaupungissa toki on. Päädyin isoon ketjuhotelliin. Nikko Hotel Dalian sijaitsee kävelymatkan päässä Zhongshanin aukiosta. Metrosta tullessa ei tosiaan kannata nousta liukuportaita aukiolle ellei todella ole menossa sinne, sillä siellä sitä sitten ollaan keskellä liikenneympyrää. Muita aukioita ovat Renminin aukio ja Xinghain aukio. Laodongin puisto (Labour Park, 劳动公园) on käymisen arvoinen. Puistot ovat kiinalaisten olohuoneita. 

Labour Park, Dalian

Kiinassa kesäkuussa on suomalaiselle ihan tarpeeksi lämmintä, Pekingissä lämpötila nousee 30 asteeseen, Dalianissa meren läheisyyden ansiosta hieman viileämpää. Café Copenhagenin tarjoilija sanoi, että kesäkuu on parasta aikaa Dalianissa vierailuun. 

Dalianissa on Forest Zoo, jossa ilmeisesti myös pandoja. Siellä ei tullut käytyä tällä matkalla. 

Suunnistin kaupungissa iPhonen oman kartan ja MapsMe-sovelluksen avulla. Metrokartat oli mukana valmiiksi.

Taipei, Taiwan

Moni kollega oli kehunut Taipeita tai Taiwania yleensä. Pitihän se kokea ennen kuin poistun Manner-Kiinasta. 

Saapuessa passiin tulee "ROC (Taiwan)" -leima. Kyseessä on siis Kiinan tasavalta eli englanniksi The Republic of China. Enintään 90 päivän turistimatkalle suomalaiset voivat matkustaa Taiwanille ilman viisumia. Tarkista kuitenkin maahantulosäännökset ennen matkaasi. 

Taiwan 101 -näköalatorni ja kauppakeskus No. 7, Section 5, Xinyi Road, Xinyi District, Taipei City, Taiwan 111. Sateisella ja sumuisella säällä näkymät saattavat olla heikot. 

Taipei 101

Muumi-kahvila Moomin café 嚕嚕米主題餐庁 No. 81, Section 1, Da'an Road, Da’an District, Taipei City, Taiwan 106 - Google tietää kahvilan "pienten annosten ravintolaksi". Itse en tiennyt kahvilan olemassaolosta, etsin kirjakauppaa ja löysin Muumi-kahvilan. Voisi mennä huonomminkin. Kahvilan yhteydessä on myymälä.

Tamsui District.  Danshui-metrolinjan pääteasema. 

Daan Forest Park. No. 1號, Section 2, Xinsheng South Road, Da’an District, Taipei City, Taiwan 106. Olin varsin aikaisin liikkeellä mutta enpä ollut ainoa! 

National Chiang Kai-shek Memorial Hall. No. 21號, Zhongshan South Road, Zhongzheng District, Taipei City, Taiwan 100. En oikein tiennyt, mitä odottaa mutta varsin massiivinen rakennelma. 

Eslite R79 Store / Zhongshan Underground Book Street. Yhdistää
Taipein metroasemat Zhongshan Station and Shuanglian Station - kirjojen ystävän must-kohde. 

Taipei Main Station.  Mikäli lentosi lähtee Taoyuanin lentokentältä, voit lähtöselvittää laukkusi koneeseen jo MTR-asemalla ja suunnata itse vielä hetkeksi nähtävyyksiä katselemaan tai shoppailemaan. 

Botanical Garden. No. 53號, Nanhai Road, Zhongzheng District, Taipei City, Taiwan 10066. Google Mapsin mukaan avautuu jo klo 5.30, joten aamuvirkuille ainakin on jotakin tekemistä. 

Kuljin bussilla 1840 Taoyuanin lentoasemalta hotelliini. Sama bussi kulkee Taipein kahden lentokentän välillä. Lentoasemalla oli selkeä ohjeistus bussipysäkille ja lipun sai ostettua helposti tiskiltä. 

Taiwanin valuutta on Taiwanin dollari (TWD). Ulkomaalaisella kortilla sai nostettua helposti automaatista paikallista valuuttaa. Käteisellä maksaminen ei ollut ongelma, eikä ulkomaalaista korttiakaan kieltäydytty ottamaan vastaan maksuvälineenä. 

Taipein metroverkko oli selkeä ja selvisin matkani aikana 72 tunnin metrokortilla. Sen sain ostettua metroaseman infopisteestä. 

Pidin Taipeista ja vähän harmittelin, ettei tullut käytyä siellä aiemmin. Kesäkuussa on kuuman kosteaa ja sadekuurot yleisiä.


 

Shanhaiguan 山海关

Kävimme kollegan kanssa päiväretkellä Shanhaiguanissa junalla. Pekingistä G- tai D-junalla menee noin kolme tuntia. Näimme kaupungin muurin ja Laolongtoun (Old Dragon Head). 

 

Old Dragon's Head (Laolongtou)

Meri! Olin aika innoissani ja niin olivat kiinalaisetkin.Meren rannalla kun oltiin tuuli jonkin verran.

Kaupunginmuuri oli kävelymatkan päässä asemasta ja merenrantaan mentiin taksilla. Paikalliset taksikuskit olivat hyvinkin hanakoita tarjoamaan palveluitaan kielimuurista huolimatta. Juna-asema oli rempassa, joten vaikka saavuimme aseman pohjoispuolelta, piti eteläpuolelta mennä sisälle, mikä tarkoitti kävelymatkaa (äänestimme jaloillamme, aseman taksikuskit olivat ärsyttäviä). 

Ilmeisesti kohteen huippusesonki ei ollut vielä näin toukokuussa alkanut. Oli suht rauhallista - paitsi aseman odotussalissa. Ryhmänvetäjillä oli viirien sijaan numeroidut sulkapallomailat.

Jeju

Viime vuonna kävin Soulissa ja Gangneungissa sen verran pikaisella visiitillä, että jäi vähän Etelä-Korea kaivelmaan. Nyt kun tiesin Jejun saaren olemassaolosta, varasin sinne lennot + hotellin. Kannattaa perehtyä lentokenttäkuvioihin, jos lentää esimerkiksi Soulin kautta, sillä olin sitten onnistunut varaamaan lennot PEK-GMP-CJU, joka sisältää sen, että Gimpon ulkomaan terminaalista pitää mennä lyhyt matka shuttlebussilla Gimpon kotimaan terminaaliin. Maahantulossa oli jonoa mutta ehdin kyllä. Paluu oli sitten CJU-GMP-ICN-PEK eli bussilla airport express way'ta pitkin. Kahden ja puolen tunnin vaihtoaika riitti hyvin, vaikka sitä jännitinkin.

Jejun lentokenttä on lähellä keskustaa

Etukäteissuunnittelu jäi vähän vähemmälle, joten päätin sitten Jejun lentokentältä hypätä suoraan taksiin, joka vei hotelliin. Varauduin tähän sentään printtaamalla hotellin osoitteen koreaksi. Paluumatkaa varten sain hotellin vastaanotosta bussien numerot, jotka vievät lentokentälle. Saaren julkinen liikenne on bussien varassa. 

 

Jejun kaupungissa on kiva kävellä

Turistibussi on edullinen tapa tutustua Jejun kaupunkiin. Ensimmäinen lähtö on klo 9 ja viimeinen klo 17. Bussiin voi ostaa joko päivälipun (13 000 wonia) tai kertalipun (3000 wonia). Bussi kulkee kunkin pysäkin ohi kerran tunnissa, joten oma aikataulu kannattaa suunnitella sen mukaan. Reitin varrella on Jejun lentokenttä ja Jejun bussiterminaali. Mikäs sen mukavampaa kuin yhdistää lentokentälle meno turistiajeluun... Itse köröttelin bussilla melkein koko kierroksen Sarabongin puiston pysäkille.

Sarabong-puistosta on mukavat näkymät

Yleisesti ottaen Jeju oli mukavaa vaihtelua Pekingiin. Shoppailumahdollisuuksia, kulttuuria ja käveltävää riitti muutaman päivän matkalle. Jungangin maanalainen shoppailukäytävä toimi suojateiden korvikkeena, katsoin vain maanpäältä, mistä  numerosta minun tulisi tulla ulos. Englannin kielen taito vaihteli. 

Tuliaiseksi Jejulta ja Koreasta kannattaa tuoda kosmetiikkaa. Kiinassakin myytävä Innisfree oli jo valmiiksi tuttu. Ruokapuolelta mandariinisuklaa osoittautui nappivalinnaksi. 

Toukokuussa ei ollut liian lämmin - kahtakymmentä astetta. Koska kyseessä on saari, voi pitkähihaistakin tarvita. 

Aiemmin en ole hotellihuoneessa nähnyt emergency ropea, joten on hyvä muistaa, että maanjäristykset ja tsunamit ovat mahdollisia. Sen vuoksi matkustusilmoituksen tekeminen on suositeltavaa.

Junamatkustaminen Kiinassa

Vaikka junalippuja voi toki ostaa netistä, olen ostanut lippuni etukäteen tiskiltä. Tianjiniin ennen lähtöä meno-paluuliput sekä Shanghaihin ja Xi'aniin mentäessä muutamaa päivää ennen matkaa. Junalipun voi vaihtaa ennen junan lähtöä, mikäli paikkoja haluttuun junaan on. Junalippuja ostaessa sekä matkustaessa passi on oltava mukana. Ennen matkalipun ostoa on hyvä katsoa aikataulut etukäteen ja miettiä, mikä juna olisi paras. Ainakin Pekingin juna-asemalla on kassa, joka puhuu englantia. Ensimmäisellä kerralla seinillä vilistävät punaiset kiinalaiset merkit saivat pikkupaniikin aikaiseksi mutta onneksi infotiskiltä minut vietiin oikealle kassalle.

Kiinalaiset skannaavat henkilökorttinsa juna-aseman automaattiporteissa, ulkomaalaisten on mentävä eri portista ja virkailija tarkistaa passin ja lipun. Käytännöt vaihtelevat asemittain. Matkatavarat läpivalaistaan.

Kiina on valtava maa, joten junamatkailuun menee aikaa, jos kohde on kaukainen. Kiinalaiseen tyyliin kuuluu ottaa hyvät eväät mukaan. Voi nimittäin käydä niin, että aseman kaikki kahvilapalvelut eivät ole auki, jos matkustaa aikaisella junalla. High speed -junissa (junan numerossa kirjan G) on yleensä tarjoiluvaunu. G-junat ovat siistejä ja WC:kin voi hyvällä tuurilla olla tavallinen eikä kyykkymalli. Saattaa olla, että junahenkilökunta ei puhuu vain kiinaa.

Tokion pitkä viikonloppu

Muuttaessani Kiinaan mielestäni tiesin enemmän Japanista kuin uudesta kotipaikastani, vaikka kummassakaan maassa en ollut koskaan käynyt. Ensimmäisen kerran astuin jalallani Japaniin, kun kävin Nahassa, Okinawan prefektuurin pääkaupungissa. Nyt vuorossa oli Tokio. 

Lensin Pekingistä Tokioon Hanedan lentokentälle Japan Airlinesin siivin. Voin suositella lämpimästi. Ruokaa sai kolmen tunnin lennolla, matkustamohenkilökunta oli äärimmäisen ystävällinen. 

Suomen kansalainen pääsee Japaniin alle 90 päivän turistimatkalle ilman viisumia, toisin kuin esimerkiksi Kiinaan. Aina kuitenkin kannattaa tarkastaa määränpäänsä suurlähetystön sivuilta maahantuloon liityvät asiat. 

Maahantulomuodollisuudet veivät oman aikansa lentokentälle mutta pian olin kollegalta lainatun Tokion matkakortin kanssa lataamassa rahaa kortille ja sitten jo laiturilla odottamassa junaa kaupunkiin. Google Maps auttaa hyvin perille mutta kaikialla ei ole toimivaa wifiä, joten matkan aikana käytin välillä ihan perinteistä metrokarttaa, joka tämänkokoisessa kaupungissa vaikuttaa varsin monimutkaiselta ensisilmäisyllä. 

Heitin kamat hotellille ja sitten lähdin kohti seikkailuja. Ensimmäisenä seikkailin Asakusaan katsomaan Senso-temppeliä ja perinteistä shoppailukatua. Sieltä jatkoin Uenon puistoon. 

Seuraavana päivänä aloitin Keisarillisen palatsin puutarhan kautta Ginzan shoppailukaduille ja sieltä edelleen Meiji-temppeliin (Harajuku-asemalta lyhyt kävelymatka). Takeshita dori -shoppailukatu oli niin täynnä kuin mitä kollegani oli varoitellut. Osalla turisteista oli oikein alueen kaupat kartalla. Omotesando-alueella kävin Tintti-kaupassa ostoksilla. Marimekon myymäläkin löytyi vahingossa. 

Meiji-temppelille menossa

Kolmantena päivänä lähdin rohkeasti kollegan vinkkaamaan (ja Japan Aeirlinesin lehdessä mainittuun) Kichijojiin, jonne pääsee melko kätevästi Shinjukun asemalta. Laiturilla asemat oli ilmoitettu vain japaniksi, joten piti junayhtiön työntekijöiltä tarkistaa, millä junalla pääsee. Inoskashira-puisto on kirsikankukinnan aikaan suosittu. Kichijojissa on paljon pikkukauppoja, muun muassa törmäsin vaatekauppaan, jonka nimi oli "Otan tämän". Uniqlon myymälä oli melko iso eikä läheskään niin ruuhkaisa kuin Ginzan jätti-Uniqlo. Ostin Flying Tiger -myymälästä pari kivaa kangaskassia - muutenkin tanskalaisen ketjun valikoima poikkesi vähän siitä, mihin olen Euroopassa tottunut. Shinjukulle palattuani oli ihan pakko käydä Kinokuniyan myymälässä, mistä mukaani lähti kolme kirjaa. Kirjakaupasta jatkoin kävelysiltaa pitkin Tokyu Handsin myymälä - muun muassa toimistotarvikkeita, monta kerrosta kaikkea hyödyllistä!

Inokashira-puisto

Shinjukusta suuntasin vielä Roppongi Hillisiin ja sieltä palattuani hotelliin tallustelin sitten vielä Rikugien-puutarhaan, joka oli lähellä hotelliani. 300 jenin hintaan pääsi ihastelemaan kirsikankukkia. 

Viimeisenä päivänä alkoi vähän jo matkanteko painaa eikä sitten oikein mitään erityistä tullut tehtyä. 

Japanilaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä. Kaikki eivät mielellään puhu englantia, mutta saattavat sitä hyvinkin ymmärtää. Julkisissa liikennevälineissä on hyvä pitää matkapuhelin äänettömällä eikä kailottaa puhelimeen kaikkien kuullen. Japanissa ajetaan väärällä eli vasemmalla puolella tietä, mikä tulee myös muistaa sokkeloisissa metrokäytävillä, ettei kulje itse väärällä puolella. Usein tosin asemilla oli selkeästi merkitty, kummalta puolelta mennään ylös tai alas. 

Kerrassaan mukava reissu ja lähtisin heti uudelleen. Aiemmin jo mainittujen tuliaisten lisäksi ostin Uniqlosta pari Muumi-t-paitaa sekä ruokakaupoista erimakuisia KitKateja. Paljon oli pieniä ruokakauppoja (7eleven sekä FamilyMart), jos kaipaa isompaa kauppaa ja laajempaa valikoimaa kannattaa tutkia etukäteen. Itse sattumalta törmäsin Seiyu-nimiseen kauppaan, jossa oli laajempi valikoima. 

Korea-innostus alkoi matkan jälkeen

Helmikuussa 2018 oli suht suuri talviurheilutapahtuma Etelä-Koreassa, joten kollegan kanssa päätimme piipahtaa siellä. Olympialaisten takia en koskaan olisi uskonut lähteväni matkaan mutta Gangneungissa tuli käytyä. Matkaa en kadu, sillä Soulista junalla matkustaminen oli todella helppoa - Kiinaan verrattuna ainakin; kymmenen kuukauden jälkeenkin en ole poistunut Pekingistä kuin lentäen. Soulille jäi harmillisen vähän aikaa mutta vielä tässä ehtii pyrähtää sinne uudelleen. 

Koreasta jäi mieleen sananvapaus ja kokoontumisvapaus - puoli vuotta Kiinassa jättää jälkensä. Ensimmäinen paikallinen ihminen, joka lähestyi meitä Soulissa, oli yhden miehen mielenosoitus, joka halusi ilmaista tyytymättömyyteensä maansa presidenttiä kohtaan. 

Kuningas Sejongin patsas. Gwanghwamun-aukio, Soul

Ainoa varsinainen nähtävyys, jossa kävimme oli Gyeongbokgung-palatsi, joka on Joseon-dynastian pääasiallinen kuninkaanlinna. Muuten shoppailimme muun muassa korealaista kosmetiikkaa ja englanninkielistä kirjallisuutta Kyobo-kirjakaupasta. Joskin ostamani Suki Kimin The Interpreter odottaa edelleen hyllyssä vuoroaan.

Gyeongbokgung-palatsi

 

Toukokuussa 2018 ystäväni oli käymässä luonani ja löysin korealaisen KBS World -kanavan, joka tarjoaa korealaista TV-ohjelmaa englanniksi tekstitettynä. En muista, olenko koskaan katsonut yhtään korealaista elokuvaa mutta yhden jakson perusteella hurahdin korealaiseen romanttis-historialliseen sarjaan. Naisnäyttelijän kultakalaeleistä ja muutenkin hienoisesta ylinäyttelystä huolimatta. Ja onneksi on YouTube, josta pystyi katsomaan ensin jakson jälkeen tulevat jaksot ja sitten kauden ensimmäiset jaksot. Puvustus on mielenkiintoinen, sarjaa katsoessa ymmärrän paremmin, miksi (aasialais)turistit haluavat vuokrata korealaisia perinneasuja ja kiertää palatsia talvipakkasessa ne yllään.

Turistit vuokrapuvuissa

Nuorempana olin kiinnostuneempi enemmän Japanista. Haaveilin matkasta Tokioon. Ensimmäinen Aasian kohteeni oli kuitenkin Kiina. Pekingissä on Korean kulttuurikeskus, joten ehkä on hyvä jossakin vaiheessa käydä katsastamassa se. Kiinan opettajani Brysselissä kertoi, että japanin opinnoista olisi ollut apua (mandariini)kiinan opinnoissa mutta korean merkistö (hangul) näyttää varsin erikoiselta. Ilmeisesti numeroitakin pitää opetella kahdet (kiinalais-korealaiset ja korealaiset).

Karvinen korealaistyyliin, bongattu Pekingistä

Ensimmäistä kertaa Japanissa!

Kiinassa asumisen hyviä puolia on se, että täältä on suoria lentoja jännittäviin paikkohin kuten Ulan Baatoriin, Busaniin, Ulan Udeen... En ollut koskaan käynyt Japanissa, joten aika pian matkasuunnitteluvaiheessa ajatukset siirtyivät saarivaltion suuntaan. Mietin Kiotoa ja Tokiota mutta Pekingistä lähtevänä halusin jotakin ihan muuta eli päädyin lentämään Okinawan prefektuurin pääkaupunkiin Nahaan enkä katunut. Lokakuun puolessa välissä 30 astetta tuntuu ihan mukavalta. Ilman laatu on huomattavasti parempi ja ihmisiä vähemmän. Julkinen liikenne hoitui kohdallani Monorail-junalla mutta kyllä kaupungissa on busseja takseja. Lautallakin pääsee lähisaarille. Muutama ostoskeskus ja ostoskatu Kokusai-dori tarjoaa mielenkiintoisia tilaisuuksia löydöille. Ulkomailla on kiva käydä aivan tavallisissa ruokakaupoissa. 

Shurin linna, Naha, Okinawa 

Viikonloppumatka Normandiaan

Kannattaako Normandiaan lähteä pelkäksi viikonlopuksi? Vastaus on selvä: EI! Mutta tulipahan tehtyä Bryssel-Rouen-Caen-Ouistreham-Bayeux-Étretat-Bryssel roadtrip. Kannattiko lähteä? Ehdottomasti! Parasta reissussa: Étretat. 

Les Falaises d'Étretat

Olen pitkään haaveillut Doverin liitukivikallioista, joten nyt tuli sentään nähtyä Ranskan puolelta jotakin vastaavaa. Autolla ajoimme tähän kesällä turistien valtaamaan kuntaan Ylä-Normandiassa. Kävimme syömässä ja kipusimme ihailemaan henkeäsalpaavia (tai sitten se oli se ylämäki!) näkymiä. 

**

I've always wanted to see the White Cliffs of Dover... So I went to Étretat to see something similar. And we weren't the only ones. The view is spectacular! 

 

Belgian rannikolla, osa 4 De Haan ja Middelkerke

Kusttram oli omalla bucket list'lläni, joten pakkohan se oli suorittaa ennen kuin poistun Belgiasta. Lämpimällä säällä Belgian junayhtiö SNCB lisää junia rannikolle, joten aurinkoisesta säästä huolimatta kaksikerroksisessa junassa oli runsaasti tilaa. Junamatka Brysselistä Oostendeen kestää miltei puolitoista tuntia, joten tekemistä kannattaa ottaa mukaan. 

Oostenden aseman vieressä on De Lijnin raitiovaunupysäkki. Jos aikoo suhata edestakaisin, kannattaa ostaa kuuden euron päivälippu Dag Pass. Flanderin puolella puhutaan hyvin englantia, joten ei haittaa, jos flaami ei ole hallussa. Ranskaa ei kuitenkaan kannata yrittää. Suuntavaihtoehdot ovat De Panne (Ranskan suuntaan) ja Knokke (Alankomaiden suuntaan). Kesäaikaan ratikka on varsin suosittu, joten voi joutua seisomaan. Raitiovaunupysäkkejä ei ole liian tiheään, joten ratikka on kätevä tapa liikkua paikasta toiseen. 

Olen tehnyt vain päiväretkiä mutta varmasti jostakin löytyy kiva ja edullinen hotelli, jonne yöpyä ja tehdä pikkupyrähdyksiä sieltä käsin.

Middelkerkessä on rantaa ja sarjakuvaseiniä, De Haanissa Art Deco -rakennuksia.

Jommeke-patsas, Middelkerke

Vähiin käy aika ennen kuin loppuu

Aikani Brysselissä alkaa huveta jo miltei olemattomiin. Mitä Belgiasta jään kaipamaan?

• tiheä junaverkko - hyvät ja nopeat yhteydet Hollantiin, Ranskaan, Saksaan ja Englantiin - Luxemburgiin saa kyllä körötellä kolme tuntia, vaikka Intercité-juna onkin
• kansainvälinen tunnelma - ketään ei kiinnosta, mistä olet kotoisin
• suklaa
• sarjakuvaseinät - sarjakuvien arvostus aivan eri luokkaa kuin Suomessa
• antikvariaatit kuten Pele Mele
• Rannikkoratikka, Kusttram on kyllä hauska tapa tutustua Belgian rannikkoon! Kuuden euron päivälipulla saa sitten sahata edestakaisin
  

Diewegin hautausmaa

Mikä olisikaan rattoisampaa kuin lähteä Diewegin hautausmaalle harmaana lauantaiaamuna? Sarjakuvataiteilija Georges Remi eli Hergé on haudattu kyseiselle hautausmaalle, joten siinä oli syytä kerrakseen lähteä tutustumaan Uccleen vähän tarkemmin. Kohteeseen pääsee Schumanilta bussilla 60 (suunta Uccle Calevoet) tai raitiovaunulla 97 Louisalta (suuntana Dieweg).

Endeavour season four - Nuori Morse neljäs kausi

Lontoon matkaan oli aivan pakko yhdistää Oxford, sillä yliopistokaupunkihan on vain tunnin junamatkan päässä! Apunani oli jo parikymmentä vuotta vanha opaslehtinen, joka osoittautui vallan mainioksi oppaaksi, sillä onnistuin melkein jo kävelemään kartan osoittaman alueen ulkopuolelle ennen kuin kaivoin kartan esiin... Matkan jälkeen oli heti laitettava DVD soittimeen pyörimään!

The Bridge of Sighs, Oxford

Kolmas kausi päättyi varsin dramaattisesti, kun pankkipanttivankidraaman jälkeen Miss Thursday (Sara Vickers) päätti jättää kotikaupunkinsa taakseen. Tälläkään kaudella Morsen (Shaun Evans) vihamiehet eivät jätä häntä rauhaan - ylennys ei vain tule kysymykseen. Konstaapeli Tredlove on suosikkini (heti Morsen jälkeen tietenkin - voiko Dakota Blue Richardsin tähdittämästä Kultainen kompassi -leffasta olla todellakin olla jo kymmenen vuotta?). Siinä missä Morse tuntee klassisen musiikin, Tredloven populaarikulttuuritietous osoittautuu varsin kattavaksi varsinkin kauden toisessa jaksossa. Vierailevista tähdistä Downton Abbeyn Andy eli Michael Fox sai aivoni hetken lyömään tyhjää.

Morse on jälleen tulilinjalla - poliisin ammatti ei ole niitä turvallisimpia eikä rakkauselämän kiemurat jätä nuorta miestä rauhaan. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan Endeavourin viidennen kauden!

Morse: What day is it?
DI Thursday: Corned beef.
Morse: It's Friday.  

 **

Thursday: Monday, Morse. Handshakes are for goodbye. 

*

After I returned my trip to London and Oxford I just had to watch the first episode of season four. And soon the whole season (four episodes in total) was over. 

Whereas the season four of Sherlock was a bit confusing and weird, Endeavour still holds you in it grasp. The characters are so well written - I have even grown to like Chief Superintendent Reginald Bright (Anthony Lesser). James Bradshaw's Doctor Max DeBryn has such a small role but still is important.