Diewegin hautausmaa

Mikä olisikaan rattoisampaa kuin lähteä Diewegin hautausmaalle harmaana lauantaiaamuna? Sarjakuvataiteilija Georges Remi eli Hergé on haudattu kyseiselle hautausmaalle, joten siinä oli syytä kerrakseen lähteä tutustumaan Uccleen vähän tarkemmin. Kohteeseen pääsee Schumanilta bussilla 60 (suunta Uccle Calevoet) tai raitiovaunulla 97 Louisalta (suuntana Dieweg).

Endeavour season four - Nuori Morse neljäs kausi

Lontoon matkaan oli aivan pakko yhdistää Oxford, sillä yliopistokaupunkihan on vain tunnin junamatkan päässä! Apunani oli jo parikymmentä vuotta vanha opaslehtinen, joka osoittautui vallan mainioksi oppaaksi, sillä onnistuin melkein jo kävelemään kartan osoittaman alueen ulkopuolelle ennen kuin kaivoin kartan esiin... Matkan jälkeen oli heti laitettava DVD soittimeen pyörimään!

The Bridge of Sighs, Oxford

Kolmas kausi päättyi varsin dramaattisesti, kun pankkipanttivankidraaman jälkeen Miss Thursday (Sara Vickers) päätti jättää kotikaupunkinsa taakseen. Tälläkään kaudella Morsen (Shaun Evans) vihamiehet eivät jätä häntä rauhaan - ylennys ei vain tule kysymykseen. Konstaapeli Tredlove on suosikkini (heti Morsen jälkeen tietenkin - voiko Dakota Blue Richardsin tähdittämästä Kultainen kompassi -leffasta olla todellakin olla jo kymmenen vuotta?). Siinä missä Morse tuntee klassisen musiikin, Tredloven populaarikulttuuritietous osoittautuu varsin kattavaksi varsinkin kauden toisessa jaksossa. Vierailevista tähdistä Downton Abbeyn Andy eli Michael Fox sai aivoni hetken lyömään tyhjää.

Morse on jälleen tulilinjalla - poliisin ammatti ei ole niitä turvallisimpia eikä rakkauselämän kiemurat jätä nuorta miestä rauhaan. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan Endeavourin viidennen kauden!

Morse: What day is it?
DI Thursday: Corned beef.
Morse: It's Friday.  

 **

Thursday: Monday, Morse. Handshakes are for goodbye. 

*

After I returned my trip to London and Oxford I just had to watch the first episode of season four. And soon the whole season (four episodes in total) was over. 

Whereas the season four of Sherlock was a bit confusing and weird, Endeavour still holds you in it grasp. The characters are so well written - I have even grown to like Chief Superintendent Reginald Bright (Anthony Lesser). James Bradshaw's Doctor Max DeBryn has such a small role but still is important.

Sarjakuvamaa Belgia

Tintti, Anu ja Antti, Smurffit ja Lucky Luke, kyllä! Kaikki edellä mainitut ovat belgialaisia sarjakuvia. Belgiassa, kuten Ranskassakin, sarjakuvia arvostetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Lyhenne BD (la bande dessinée) tulee tutuksi. Brysselin keskustassa on lukuisia sarjakuvakauppoja. Antikvariaateista tekee kunnon löytöjä (no juu, ranskankielisia tosin). Kirjakaupoissa on paljon sarjakuvavalikoimaa. Vuosittainen Brysselin sarjakuvafestivaali saa ihmiset liikkeelle aivan eri tavalla kuin Suomessa.

Kyltti Tintin luojan, Hergén lapsuudenkodin ulkoseinässä

Brysselin keskustassa joillakin kaduilla on vaihtoehtoiset nimet. Kadut on nimetty nimittäin sarjakuvahahmojen nimien mukaan. Puhumattakaan sarjakuvaseinistä. Siinä missä Helsingissä kohistaan nyt muraaleista, on Brysselissä ja sen lähialueella ollut sarjakuva-aiheisia seiniä jo pitkään. Mikäs on sen mukavampaa kuin selvittää parin seinän osoite ja lähteä sunnuntaikävelylle bongaamaan sarjakuvaseiniä? Niilo Pielinen, Piko, Tintti, Quick ja Flupke, Yoko Tsuno ovat vain muutamia esimerkkejä seiniin ikuistetuista sankareista. Stockelin metroaseman seinät ovat omistettu Tintti-sarjakuvalle!

Sarjakuvaseinä Spirou* (Piko)

Brysselissä on myös Belgialaisen sarjakuvan keskus. MOOF eli Museum of Original Figurines on täynnä figuriineja!  

Miten olisi erä shakkia?

*)Sarjakuvafilmatisoinneista pitäville tiedoksi, että Pikku Piko seikkailee elokuvateattereihin lokakuussa 2018. Elokuvan ohjaa Nicolas Bary. 

Doctor Who Experience, Cardiff

Tottahan toki oli käytävä Doctor Who -näyttelyssä samalla, kun kävin Cardiffissa. Kokemus sisältää vähän Linnanmäen Vekkulaa muistuttavan interaktiivisen osuuden, jonka jälkeen voi omaan tahtiin tutustua sarjan puvustukseen ja rekvisiittaan. Lopuksi on mahdollisuus ostaa oheistuotteita.
Syyskuisena arkipäivänä etukäteisvaraus ei ole välttämätön mutta säästää toki aikaa. 

The Fourth Doctor Attire

Cardiff Central -asemalle pääsee Lontoon Paddington-asemalta kahdessa tunnissa. Asemalta voi jatkaa Cardiff Bayhin paikallisjunalla tai bussilla. Jalkaisin matkaan menee puolisen tuntia.

TARDIS

People asked me why was I going to Cardiff and my answer was because I have never been there.  Now that I finally had the opportunity to visit Cardiff I also wanted to go to the Doctor Who Experience, which I liked.

 

James Bond -näyttely Pariisissa

Päivä Pariisissa on vähän niin kuin Päivä Tukholmassa -risteily mutta ilman laivalla hengailua. Brysselistä kun Thalys-juna kiitää 1,5 tunnissa.

Tuli käytyä James Bond -näyttelyssä Grande halle de la Villette'ssä. Tulin suoraan Gare du Nordin juna-asemalta metrolla Porte de Pantin -metroasemalle, josta oli lyhyt kävelymatka perille. Olin ostanut liput etukäteen mutta tiskiltäkin olisi saanut sen jonottamatta. Puoli kymmeneltä, kun näyttely avautui, jonossa oli vain toistakymmentä ihmistä. Nähtävillä oli asuja ja rekvisiittaa eri 007-leffoista sekä tietoa kirjailijasta Ian Flemingistä. Näyttely oli mielestäni ihan sopivan laaja. Myymälästä tarttui mukaan vain muutama postikortti. 

Aston Martin

Vanhempia 007-leffoja en ole katsonut pitkään aikaan, joten ihan kaikki Q-osaston härpäkkeet eivät olleet tuttuja.

Spectre

Harry Potter -näyttely

Brysselin messukeskuksessa Bruxelles Expossa on tämän kesän Harry Potter The Exhibition -näyttely. Se kiertää eri maita, viime kesänä olisi ollut mahdollisuus käydä Pariisissa mutta ei tullut käytyä. Brysselissä näyttely on aina 11. syyskuuta asti. Lipun saa kätevästi ostettua Ticketmaster.be-sivustolta. Aikuisten lippu maksaa 20,90 euroa ja lasten 15,90 euroa. Palais 2 -näyttelyhalli on merkitty hyvin eikä Heyselin metroasemalta ole pitkä kävelymatka. 

Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvasta tutut opetusasetukset

Vaikka lippu olikin kätösessäni, en välttynyt jonottamiselta. Elokuisena lauantaipäivänä ihmisiä oli paljon liikkeellä. Näyttelyssä saa ottaa kuvia, mutta salaman käyttö on kielletty. Matkapuhelimella ottamani kuvat osin epäonnistuivat tunnelmavalaistuksen vuoksi. 

Oppiaineena ennustus

Esineiden esittelytekstit ovat paikallisilla kielillä - ranska ja flaami. En ottanut audio-opasta. Näyttelyn lopuksi on myymälä, josta voi ostaa oheistuotteita mm. taikasauvoja, vaatteita ja Kelmien kartan! Kaiken kaikkiaan ihan passeli näyttely, ehkä kuitenkin tarkoitettu hieman nuoremmille Potter-faneille kuin mitä itse olen.

Näyttelyssä paljon asuja elokuvista

The Harry Potter exhibition is in Brussels Expo until 11 September. For Harry Potter fans it's a must-see event but it's not for Muggles.



 

Pinjansiemeniä...

Fanikulttuuri on mielenkiintoinen asia. En tunnusta fanittavani ketään tai mitään, satun vain pitämään joistakin asioista, kuten sarjoista ja elokuvista, enemmän kuin toisista, sama pätee näyttelijöihin. Lehdistä luen, kuinka jonkin suositun bändin jäsenet ovat yöpyneet Kämpissä. Ei tulisi mieleenkään jäädä vaikkapa työpäivän jälkeen jäädä nyhjäämään kaupungille, jospa näkisi vilahduksen jostakusta kuuluisasta laulajasta.

Mutta kun Ilta-Sanomien nettiuutisissa oli eräänä lauantaina Twitter-kuva Benedict Cumberbatchista asioimassa katajanokkalaisessa kahvilassa pysähdyin hetkeksi miettimään, että miksen juuri silloin ollut tuossa kaupunginosassa, vaikka siellä paljon aikaa vietänkin. Sherlock-näyttelijään voisi kuvitella törmäävänsä Lontoon-matkalla - toiveajattelua sekin - ei omassa kotikaupungissaan. Erään kollegan kanssa keskustelimme taannoin Lontoosta, jonne kollega suunnitteli matkaavansa kummityttönsä kanssa. Tämä teini-ikäinen tyttölapsi kuulemma ajatteli näkevänsä suosikkibändinsä jäsenet ihan noin vain kulkemassa pitkin Lontoon katuja.

Helsingissä on mahdollista bongata julkkiksia rahvaan parissa - ihanassa, oranssissa metrossa olen nähnyt mm. Palefacen. Pari viikkoa sitten joku oli julkkishavainnoillaan tienannut muutaman kympin Seiskalta nähtyään ympäristöministerin pysäkillä odottamassa bussia - oikeasti, ketä kiinnostaa?

Hesarissa oli tällä viikolla juttu kahdesta naisesta, jotka haluavat fanittamisesta ammatin. He muun muassa käyvät TV-sarjojen kuvauspaikoilla.

Palatakseni otsikkoon - The Graham Norton Show'ssa vieraana olleilla Chris Pinella ja Benedict Cumberbatchilla on molemmilla omat faninsa - Pine nuts (suomeksi pinjansiemenet) ja Cumberbitches (tätä en ala suomentamaan).

Alistun kohtalooni, on todennäköisempää nähdä uudelleen tällä viikolla Itä-Helsingissä bongaamani kaksi mäyrää kuin vaikkapa juuri Cumberbatchin. Paitsi huomenna valkokankaalta. Perhe - August: Osage County

* *

Tosifaneista 

Leffakirppiksen löydöt

Espoo Ciné -elokuvafestivaalin yhteydessä, yhdessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan elokuvaryhmän järjestämä Leffakirppis järjestettiin ensimmäistä kertaa Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Myyjiä oli kymmenkunta ja asiakkaita jonkin verran. Olin paikan päällä myymässä, kun leffahyllyä piti tyhjentää. Hyvistä aikeista huolimatta *jotakin* tarttui mukaan. Kirppispäivä jatkui vielä Vaasankadun katukirpputorilla. Sieltä ei onneksi tarttunut mitään.



Päivän leffahaalinta lähti vähän käsistä |
Catch of the day - got a little out of hands...

Today there was a cinema flea market organised at the Espoon kulttuurikeskus. I sold a few DVDs but I also bought a few...

• Lapsi - L'Enfant (Why? Because it's French)
• The Wire - First Season (The best TV series ever, they say...)
• Grimm First Season (I kind of missed this when it was aired.)
• The Five-Year Engagement (I happen to like films with Emily Blunt) **½
• Battleship (Well, there's Alexander Skarsgård) **
• Hitchcock (General interest) ***
• Hansel and Gretel - The Witch Hunters (Jeremy Renner and the Finnish actress Pihla Viitala) **
• Oz the Great and Powerful **½

Uusi Tohtori

Doctor Who -sarjan seuraavan Tohtorin nimi on nyt selvillä: muun muassa The Hour -ja The Thick of It -sarjojen Peter Capaldi. BBC:n uutispätkä aiheesta. 

Leffalehdistä

Suomalaisista elokuvalehdistä vain Episodi on säilynyt markkinoilla, Hohto fuusioitui lehteen vuosia sitten. Toki Filmihullu ilmestyy edelleen, onhan se Suomen vanhin elokuvalehti - ilmestynyt vuodesta 1968. Lisäksi on ruotsinkielinen Filmjournalen. Tuskin nämä kaksi viime mainittua puhuttelee tavallista elokuvissa kävijää. 

Brittiläisistä leffalehdistä seuraan SFX:ää, Empirea ja TotalFilmia. Ensinmainittua silloin tällöin ostan ja kahta viimeistä lukaisemalla ne nopeasti kirjastossa. Lisäksi Facebookin kautta tulee seurattua uutisia. Silloin tällöin minulla on mahdollisuus saada käsiini SciFiNow, jonka lähin ostopaikka tosin tietääkseni on lehtikauppa Södermalmilla Tukholmassa. 

Ranskalaisista olen lukenut Premièrea ja StudioLivea (lehdet CinéLive ja Studio Magazine yhdistyivät). Première tuli itse asiassa minulle kotiin jonkin aikaa, joten olin paljon paremmin perillä ranskalaisista elokuvista kuin nyt. 

Saksalaisista Cinemaa seuraan lähinnä silloin tällöin netissä. 

Ulkomaanmatkoilla on hauskaa hakea leffateatterin asiakaslehti ja yrittää pysyä kärryillä, mitä siellä pyörii leffateatterissa. Yleensä myös lehtihyllystä lähtee yksi tai kaksi leffalehteä mukaan.

Mutta mihin tosiaan tarvitaan leffalehtiä, kun "kaikki" on netissä aina arvosteluista ohjaajien ja näyttelijöiden haastatteluihin?  Elokuvalehdet luovat odotuksia ja taustoittavat elokuvia. Vaikuttavatko ne päätökseen siitä,mitä elokuvaa mennä katsomaan? Osin, kyllä mutta itse en ole juossut pää kolmantena jalkana leffateatteriin, jos jokin elokuva on saanut viisi tähteä. 

Leffalehtiä vuodelta 2013

Minulla on tapana säästää lehtiä. Näin niihin voi palata sitten myöhemmin... 

Lisää populaarikulttuuriviittauksia/lainauksia

Keitä ovat punapaidat? Star Trek -sarjassa loittoryhmän punapaitaisilla, alempiarvoisilla jäsenillä oli tapana käydä vähän huonosti...

Warehouse 13 tv-sarjasta:

MYKA BERING
Having intel in the field keeps an agent alive, Pete. But Artie acts like keeping us alive isn't a priority. To him we're just...
PETE LATTIMER
Redshirts?
MYKA BERING
Yeah.
PETE LATTIMER
Okay. First, he doesn't think we're redshirts. And second, that's so cool you knew what I meant.

Ai puhutsä mulle vai? Leijonakuningas-elokuvan (tai ainakin pätkiä siitä) näin ensimmäisen kerran koulussa uskonnon tunnilla. Vasta lukion englannin kurssilla nähty alkuperäisversio sai minut tajuamaan, että Are you talkin' to me viittaa tietenkin Taksikuski-elokuvaan. 

Samaan kastiin kuuluu niin ikään joskus yläasteikäisenä nähty Monty Python: Elämän tarkoitus, jonka loppupuolella talon ovelle koputtaa Kuolema, jonka läsnäoloa seurue ei huomaa, vaikka kuinka tämä yrittäisi vakuutella. Tämä kohtaus tekee siis kunniaa Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti -elokuvalle.

Henkilökohtainen suosikkini on Imperiumin vastaisku -leffan

LEIA
I love you. 
HAN SOLO
I know.

Rakkaudentunnustuksiinhan pitäisi vastata samalla tavalla. Dialoginpätkää tosin kierrätetään toisinpäin Jedin paluussa.

Sokerina pohjalla ranskalaisesta elokuvasta Adèle Blanc-Secin seikkailut:

Adèle
Dans mes bras! (=Syliin!)

Ongelmalopuista

Helsingin Sanomien kriitikon Sanna Kangasniemen Kanavalla-kirjoitus 1. helmikuuta 2013 ottaa esiin kaksi ongelmaloppua, toisen elokuvasta Gosford Park ja toisen saman kirjoittajan, Julian Fellows'in, sarjasta Downton Abbey. Downton Abbey ei suinkaan lopu, mutta kolmannen kauden joulun erikoisjakson lopetus on kieltämättä erään henkilöhahmon osalta lopullinen*. Katsoja kun haluaa onnellisia loppuja. Televisiosarjat ja elokuvat ovat pako todellisuudesta, joskin toisinaan muistutus todellisuudesta - jossakin päin maailmaa asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. 

Kangasniemi kolumnissaan kertoo harhautuvansa kehittelemään juonta eteenpäin. Sitä tekevät monet muutkiin. Vilkaisu fanfiction-verkostoihin kertonee jo jotakin eri fandomien suosiosta. 

Yksi ongelma loppujen suhteen varsinkin televisiosarjoissa on se, että sarja päättyy kesken, kun lisää tuotantokausia ei tehdä, jos katsojia ei ole tarpeeksi. Joskus sarjan jotkun sarjan hahmoista jatkavat seikkailujaan spin off -sarjassa tai sitten siirtyvät eri formaattiin, kuten kirjoihin tai sarjakuviin. 

 
*) Joskus näyttelijä päättää jättää sarjan. Hahmon voi kirjoittaa sarjasta hyvin monella eri tavalla.

Déjà vu

Tänään käydessäni tavaratalossa jätin isonpuoleisen muovikassin säilöön kaappiin. Kuinka ollakaan unohdin sen sinne, ja piti sahata samaa väliä useamman kerran. Kerran jos toisenkin olen juossut koti-pesutupa -väliä, kun pesuaineet, pestävät pyyhkeet tai jotakin muuta on unohtanut. Viiden vuoden jälkeen olin jälleen Pariisin Charles de Gaullen lentokentän 2-terminaalissa, jonne olin kerran lentänyt Wienin kautta mutta sen jälkeen olin aina lentänyt SAS:in kanssa samaan allianssiin kuuluvien lentoyhtiöiden koneilla terminaali ykköseen, tuli nostalginen ”I’ve been here before”. 

Päiväni murmelina -elokuvassa (Groundhog Day, 1993) Bill Murrayn esittämä Philip Connors herää joka aamu samaan päivään. Itse en ole koskaan nähnyt elokuvaa, mutta ehdottomasti lisäisin sen katsottavien elokuvien listalle, sillä samanlaisia ”time loopeja”, aikasilmukoita on erilaisilla toteutuksilla tieteis- ja fantasiasarjoissa. Kiinnitin siihen huomiota katsellessani uudelleen Supernaturalin kolmatta tuotantokautta. Kauden 11. jaksossa "Mystery Spot" Sam herää joka aamu samaan päivään – päivä alkaa aina uudelleen, kun Dean kuolee. Muutaman kerran päivä ehtii toistua ennen kuin Samille tulee déja vu -fiilis ja alkaa haistaa palaneen käryä. Lopulta ratkaisu tietenkin löytyy. Aiemmin näitä aikasilmuikoita on tullut vastaan muun muassa Fringe-sarjassa (2.18 "White Tulip"), Buffy vampyyrintappajassa (6.5 "Life Serial"), Salaisissa kansioissa (6.14”Monday") ja Star Trek: The Next Generation'issa (2.13 "Time Squared").

Lisää aikasilmuikoita.  

Graafinen novelli kuuluisista koppakuoriaisista

kuvan lähde: Otava

Kirjahyllyssäni on ennestään neljä Mauri Kunnaksen teosta - Joulupukki-kirja, Koiramäen talvi, 12 lahjaa joulupukille sekä Riku, Roope ja Ringo Värikäs päivä. Tämänvuotisilta Helsingin kirjamessuilta mukaan lähti Piitles - Tarina erään rockbändin alkutaipaleesta. Siihen on kaksi syytä: Kunnaksen kirjoja on tullut seurattua jonkin verran sitten lapsuuden sekä The Beatles kuuluu musiikkivalikoimaani.  

kuvan lähde J'ai lu

Eikö the Beatles -yhtyeen nousu ja tuho ole loppuun koluttu aihe? Vuonna 2009 ilmestyneessä elokuvassa Nowhere Boy John Lennonia esitti Aaron Johnson. Elokuvassa keskityttiin muusikkouran aivan alkuvaiheisiin. David Foenkinosin Lennon-kirjassa John Lennonin tarina käytiin läpi minämuodossa aivan loppuun asti. Kirjaa ei tietääkseni ole käännetty suomeksi tai englanniksi, joten ymmärrettävästi ranskankielinen teos ei ole saanut paljonkaan huomiota. 
 

Kunnaksen piirrosjälki on tunnistettavaa, vaikka teoksen hahmot ovatkin ihmisiä eivätkä esimerkiksi koiria. Aiemmissakin teoksissa englanninkieliset sanat on "suomennettu" eli Beatles onkin "Piitles", mikä vähän häiritsi.  Tähän graafiseen novelliin, kuten tekijä kirjansa esipuheessa määrittelee, on uhrattu paljon aikaa. Aihe on tekijän sydäntä lähellä, ja sekin näkyy. Suosittelen kirjaa kaikille, myös niille, jotka "tuntevat" tarinan.

 

Populaarikulttuuriviittauksista

Olen iloinen siitä, että Suomessa ulkomaalaiset televisiosarjat ja elokuvat esitetään alkuperäiskielellä tekstien kera. Muuten olisi jäänyt paljon amerikkalaisia ja brittiläisiä populaarikulttuuriviittauksia oppimatta ja ymmärtämättä. Amerikkalaisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa Tähtien sota-viittaukset ovat suosittuja, samoin Star Trek -viittaukset.

Oman elämäni populaarikulttuuriviittaukset: 

• Luke, je suis ton père. (=Luke, I'm your father; Star Wars Episodi V)International Business Law -kurssin opiskelijat vinoilivat nuoren naisopettajan kustannuksella - eräs vanhempi opiskelija vitsaili, että hän on niin vanha, että voisi olla opettajattaren isä! Siitä Tähtien sota -lainaus!
• They are taking the hobbits to the Isengard (Taru sormusten herrasta)
  Luin keskittyneenä kirjaa metrossa, kun ruotsia puhuvien lukiolaispoikien suusta yhtäkkiä kuului tuo lausahdus. Hetken höristin korviani, kuulinko oikein ja jatkoin lukemista.
• Legolas! What does your elf-eye see? (Taru sormusten herrasta)
  Tätä käytämme joskus ystävämme kanssa, kun silmälasipäisenä en välttämättä näe tekstiä ja kysyn ystävältäni, mitä jossakin lukee.
• I want to go to Brighton! (BBC: Ylpeys ja ennakkoluulo 1995)
  BBC-versiossa Julia Sawalhan esittämä Lydia haluaa kyseiseen kaupunkiin. Itselläni oli samanlainen tunne viime vuonna. Heinäkuussa 2011 Brighton tosin sattui olemaan kylmä ja erittäin sateinen, paitsi tietenkin lähtöpäivänä. Nyt haluan vierailla -listallani on mm. Eastbourne.

Doctor, Doctor

Well, never thought about writing a blog in English. As the topic is really British it might be okay.

I’m not a sci-fi buff. Not really. But I do enjoy watching shows like Star Trek (TOS), SGU, Battlestar Galactica and yes, Doctor Who (the new version, the show started 2005). 

In Finland the series is slightly neglected. YLE showed the first season and the Christmas Special where David Tennant was introduced as the Tenth Doctor. Doctor regenerates himself once in awhile. After the first season there was no light as the end of the tunnel. Fortunately the DVD boxes can be easily bought from UK online shops. After seeing season two to five I am currently looking forward in seeing Mark A. Sheppard guest starring during the sixth season.

So - the Doctor. Doctor Who? Yes, that’s how it goes. He is a Time Lord. Last of his kind. He travels in time in his vessel that looks like a blue police box. Oh, and yes, it’s bigger from the inside. This time machine is called the TARDIS (Time and Relative Dimension in Space). Doctor has a companion. 

During the first and second season there was this blonde girl called Rose Tyle (Billie Piper). Third season had Martha Jones (Freema Agyeman), fourth season Donna Noble (Catherine Tate) and fifth and sixth Amy Pond (Karen Gillan) as Doctor's companion. 

Sometimes the twists in plot are too complex for me. I think one of the reasons YLE didn't continue showing the series because it's hard to find a target group for it. It's just not a series for children. Some grown-ups (not me, obviously) might find it too infantile for them. Of course Finland is a small country. But we do have a sci-fi channel, though.

As I practically learned my English from BBC epic dramas and detective stories, I really enjoy seeing British actors guest starring in Doctor Who. During fifth season, for example there were James Corden (Gavin and Stacey's Smithy), Billy Nighy (Love Actually), Iain Glenn (Game of Thrones) and Toby Jones etc.