”En mä näitä kerää, näitä vain kerääntyy... ”

Kun sisareni mielenkiinto postimerkkien keräilyyn, filateliaan lopahti, puri keräilykärpänen minuun. Nykyisin osa kokoelmastani on kellarissa tilanpuutteen vuoksi. Erityisesti pidän Ison-Britannian, Suomen ja Ahvenanmaan merkeistä, mutta myönnettäköön, olen koko maailma -keräilijä. Lisäksi olen säilyttänyt perheemme joulu- ja muita kortteja 1990-luvulta lähtien, tosin en kaikkia. Postcrossingin kautta olen saanut melkein 90 korttia. Korteista lähinnä sydäntä ovat Ruotsin kuningasperhepotretit, Lontoo-, Ranska- ja Helsinki-kortit sekä Osmo ”Omppu” Omenamäen ja Marjaliisa Pitkärannan kortit. Myös Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä on, mutta vain uusintapainoksina. 

Peltipurkit - (makeis-, keksi- ja kahvipurkit [en edes juo kahvia!]).

Kahvipurkit

Tämä keräilykohde ei ole *vielä* karannut käsistä, nämä mahtuvat isompaan peltiseen keksirasiaan.

Kinder- ym. pääsiäismunayllätykset.

Pullonkorkit – tämä jäi lyhyeksi.

Jääkaappimagneetit – nykyisen asuntoni jääkaapissa ei ole sellaista ovea, johon voi magneetteja kiinnittää, joten pitihän sitä Ikeasta käydä hakemassa magneettitaulu. 

Elokuvatähtikeräilykortit (Jenkki-purukumi)- juu, en minä sentään niin vanha ole, että olisin itse näitäkerännyt, säilyttänyt vain ne, mitä olen saanut. 

DVD-elokuvat – eräs ystäväni ihmetteli, miksi ostaa itselleen dvd-elokuvia, kun vuokraamoista tai kirjastoista niitä saa lainaan. Kyllähän se näin on, mutta kun haluaa katsoa elokuvan kun siltä tuntuu ja niin monta kertaa kuin haluaa, on hyvä, että elokuva on omassa hyllyssä. Kirpputorilta ja kaupastakin saa muutamalla eurolla dvd:itä. Eilenkin huomasin, etteihän minulla ole kuin 22 katsomatonta dvd-elokuvaa hyllyssäni.

Kirjat ja sarjakuvat – Hyllyssäni on koko Tintti-sarja myös Aakkostaide. Aiemmin minulla oli Harry Potter -kirjat sekä suomeksi että englanniksi. Vaikka Kaparin suomennokset ovatkin mainioita, saivat suomenkieliset kirjat väistyä muiden kirjojen tieltä.

Figuurit – näitä on itse asiassa aika vähän.

Kolikot – numismaatikon vikaa minussa ei ole, mutta jonkin verran kolikoita on. 

Sanakirjat – verkkosanakirjat ovat kovassa käytössä (varsinkin Oxfordin, Laroussen ja TV5:n) mutta silti kirjahyllyni kruunaa sanakirjarivi. Pieniä sanakirjoja on sellaisista kielistä, joita en edes osaa. Erikoisin lienee ruotsi-islanti-ruotsi.

 

Keräily kirjallisuudessa 

Kiinnostuneena tartuin David Foenkinosin kirjaan Vaimon eroottinen 

potentiaali, jossa päähenkilö kerää yhtä jos toista. Nimestään huolimatta ihan hauska kirja. Muumilaakson tarinoissa Taikurin hatussa Niiskuneiti ja Muumipeikko törmäävät surumielisenoloiseen Hemuliin, jonka postimerkkikokoelma on täydellinen! Virhepainamat ja muut on jo saatu, mitä elämässä on enää jäljellä? Nick Hornbyn Uskollisessa äänentoistossa päähenkilö järjestää levykokoelmansa sen mukaisesti, missä järjestyksessä on ne ostanut. 

Postikortteja maailmalta

Postcrossing on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle. Uutuudenviehätys (ensimmäinen PC-korttini lähti käsistäni elokuussa 2007) on haihtunut aikaa sitten. Postcrossaamiseni alkoi siitä, kun ystävänystävä hehkutti sen iloa, kun saa maailman kylään postikortin muodossa. Päätin kokeilla itsekin. Taustalla oli on-off postimerkkeilyä sekä lähetettyjen postikorttien haalimista ilman suunnitelmaa siitä, mitä niille tekisin. Ajatus siitä, että saisin kortteja tuntemattomilta kaikkialta maailmasta vetosi minuun.

Tilastojen mukaan olen saanut 89 korttia maailmalta - Yhdysvallat, Saksa, Venäjä ja Alankomaat ovat suosituimmat maat saatujen ja lähetettyjen korttien listalla. Kerran olen saanut kortin niinkin eksoottisesta maailmankolkasta kuin Mauritius.

Postcrossingin toimintaperiaate on simppeli. Sivuille kirjautumisen jälkeen pyydetään osoitetta (request an address), sitten kirjoitetaan kortti, lisätään postimerkki unohtamatta postikortin tunnistenumeroa (postcard ID) ja postitetaan se. Sitten vain odotetaan, kunnes kusti polkee kortin sinulle jostakin päin maailmaa. Kortti rekisteröidään ID-numerolla.

Korttien lähettäminen vieraille voi tuntua oudolta, mutta on itse asiassa hauskaa. Tätä kautta olen saanut ranskalaisen kirjekaverin, jonka kanssa kirjoitamme ihan oikeita kirjeitä, jotka lähetään etanapostilla. Profiilissani ilmoitan, minkälaisia kortteja haluaisin - osa saamieni korttien lähettäjistä on noudattanut toiveitani. Kerron myös pitäväni kirjoista ja elokuvista. Näin saan hyviä lukuvinkkejä ympäri maailmaa. 

Viime viikolla kunnostauduin pitkän tauon jälkeen ja lähetin kolme korttia. Kaksi niistä on mennyt perille. Nyt vain odottelen, että postiluukustani tipahtaisi kortti jos toinenkin. Maailma kotiisi kortti kerrallaan!

 

Mahtavia dvd-löytöjä kohtuuhintaan

Helsingin Jäähallin kirpputorilta tarttui pari viikkoa sitten mukaan neljä tanskalaista elokuvaa. Simon & Maloun sekä Blå Maendin olen ehtinyt jo katsoa mutta I Kina spiser de hunde ja En kort en lang -dvd:t odottavat vielä katselua. Hinta päätä huimannut: kuusi euroa koko pino. Samalta reissulta tarttui mukaan SFX-lehtiä mutta ostospaikkana oli Valtteri. 

Itsepalvelukirpputoreilta olen jonkin verran ostanut elokuvia. Kieslovskin väritrilogia (hankittu Mellukirppikseltä) on yhä katsottavien elokuvien listalla. 

Silmät kannattaa pitää myös auki Fida-lähetystoreilla, sillä huonekalujen, vaatteiden, astioiden lisäksi niistä voi löytää myös leffoja. Ymmärrän kyllä, että ranskankielinen elokuva ei välttämättä ole suurin myyntivaltti mutta ainakin itse tulin iloiseksi löytäessäni Jacquou le Croquant -DVD:n.

Viime kesän Lontoon reissulta tuli tehtyä löytöjä paikallisista charity shopeista. Muun muassa Brighton Rock löysi tiensä leffahyllyyni. Nykyisin Päivä Tukholmassa -kävelyohjelmaani kuuluu Peter Myndes Backe 8 -osoitteessa sijaitseva Emmaus.    

Myös tavaranvaihtopalvelu Netcyclerin kautta olen täyttänyt hyllyjäni. Dowton Abbeyn ensimmäinen kauden sain vaihtamalla pariin kirjaan. Ikävä kyllä suurin osa NC:n leffoista on tusinatavaraa tai liian outoja makuuni. Toki helmiäkin on, mutta aina tavarat eivät vain kohtaa. 

Kirjoja mä kierrätän

Syntymäpäivälahjaksi saadut kirjatuet

En muista, milloin viimeksi olen ostanut kirjan kirjakaupasta täysihintaisena. Enkä nyt puhu Pariisin matkan tuliaisista, vaan suomenkielisistä kirjoista. Hyllyni täyttyvät kirjoista, sillä en ehdi lukemaan niitä samaa tahtia, kun nappaan kirjan jos toisenkin mukaan kirjaston vaihtohyllystä, ostan antikvariaatista/kirpputorilta tai saan ystävältä. 


Kun kirja on kerran päätynyt hyllyyni, se saattaa majailla siellä pitemmän aikaa. Kun tilaongelma yltyy, on alettava harvennustyöt. Silloin hyllyjen kätköistä tekee löytöjä: "Ai, mulla oli tämäkin." Yritän siirtää niitä näkyvämmälle paikalle, mutta kas kummaa, kirjastosta lainaamani teos pitääkin lukea heti, kun se on Bestseller-laina (Helmet-kirjastoissa yhden viikon laina-aika). Sitten löydän teoksen, jonka olen halunnut lukea jo pitemmän aikaa, enkä vain malta odottaa!

Olen oppinut luopumaan kirjoista. Tosin vain osasta. Muun muassa Harry Potter ja Taru Sormusten herrasta -teokset ovat säästyneet häädöltä. Tintti-albumit ovat myös liian suuri osa lapsuuttani, että siitä voisi luopua. Yritin innostua Bookcrossingista, mutta se jäi yhden kirjan vapauttamisen jälkeen. Bookmoochingkin taisi jäädä kokeiluksi. Netcyclerin kautta olen saanut muutaman sanakirjan hyllyyni lisää. Helpoiten kirjoista pääsee eroon viemällä ne joissakin kirjastoissa oleviin kirjojen vaihtolaatikoihin. Antikvariaatit kun maksavat nykyisin kovin vähän kirjoista, ja silloinkin kun niihin vie kirjoja, kannattaa ne vaihtaa. Edellisen asuintaloni roskakatoksessa oli vaihtohylly, jolta joskus lähti mukaan hyllyntäytettä. Ikävä kyllä nykyisen asuintaloni roskakatoksesta tällaista tarpeellista hyllyä ei ole!

Pidän kirjahyllyihin keskittyneistä jutuista sisustuslehdissä. Olisihan se hienoa, että kodissa oli kirjasto, johon todella mahtuisi kaikki haluamansa kirjat. Ne voisi järjestää haluamallaan tavalla eikä sulloa niitä sinne, minne mahtuu. Lottovoittoa odotellessa...

Doctor, Doctor

Well, never thought about writing a blog in English. As the topic is really British it might be okay.

I’m not a sci-fi buff. Not really. But I do enjoy watching shows like Star Trek (TOS), SGU, Battlestar Galactica and yes, Doctor Who (the new version, the show started 2005). 

In Finland the series is slightly neglected. YLE showed the first season and the Christmas Special where David Tennant was introduced as the Tenth Doctor. Doctor regenerates himself once in awhile. After the first season there was no light as the end of the tunnel. Fortunately the DVD boxes can be easily bought from UK online shops. After seeing season two to five I am currently looking forward in seeing Mark A. Sheppard guest starring during the sixth season.

So - the Doctor. Doctor Who? Yes, that’s how it goes. He is a Time Lord. Last of his kind. He travels in time in his vessel that looks like a blue police box. Oh, and yes, it’s bigger from the inside. This time machine is called the TARDIS (Time and Relative Dimension in Space). Doctor has a companion. 

During the first and second season there was this blonde girl called Rose Tyle (Billie Piper). Third season had Martha Jones (Freema Agyeman), fourth season Donna Noble (Catherine Tate) and fifth and sixth Amy Pond (Karen Gillan) as Doctor's companion. 

Sometimes the twists in plot are too complex for me. I think one of the reasons YLE didn't continue showing the series because it's hard to find a target group for it. It's just not a series for children. Some grown-ups (not me, obviously) might find it too infantile for them. Of course Finland is a small country. But we do have a sci-fi channel, though.

As I practically learned my English from BBC epic dramas and detective stories, I really enjoy seeing British actors guest starring in Doctor Who. During fifth season, for example there were James Corden (Gavin and Stacey's Smithy), Billy Nighy (Love Actually), Iain Glenn (Game of Thrones) and Toby Jones etc. 

Kyllä tosifani toisen tunnistaa

Church of Castiel luki metromatkustajan rinnassa elokuussa 2011 matkalla Itä-Helsinkiin. Tietääkseni mitään uutta uskonsuuntausta ei ole perustettu, sillä nimi Castiel viittaa Supernatural-sarjan enkelihahmoon, joka liittyi sarjan kaartiin neljännellä kaudella. Sarjan amerikkalaisfanit tykästyivät hahmoon niin, että enkelin seikkailuja seurataan vielä seitsemännellä kaudella. Hahmon ominaispiirteitä ovat siniset silmät, tumma sekaisin oleva tukka, vaalea trenssitakki ja tumma puku. Solmio on solmittu juuri sopivan löysäksi. 

Kauhusarjaksi luokitellun sarjan tähdet ovat kaksi veljestä: Sam ja Dean Winchester, jotka taistelevat erilaisia demoneita ja muita yliluonnollisia olentoja vastaan. Sarjaa todella on tehty jo kuusi kautta ja lisää tulee. Jaksojen tarinat ja taso vaihtelevat viikon hirviö -tarinoista veljesten elämää taustoittaviin jaksoihin. Populaarikulttuuriviittausten määrä on huima ja hard rock tahdittaa seikkailuja, mutta on jopa the Kinksien Well Respected Man -kappale (tuulahdus 1960-luvulta) kuultu matkan varrella. 

Neljännellä kaudella kristillinen mytologia tuotiin enkeleiden myötä mukaan kuvioihin. Rikkinäinen Dean palaa helvetistä säikyttäen veljensä Samin ja vanhemman metsästäjän Bobby Singerin.

Sub-televisiokanava panttasi neljättä kautta fanien kiusaksi puolisentoista vuotta. Tietenkään Suomen kokoisessa maassa Supernaturalin kaltainen fantasiasarja ei nouse katsojatilastoihin. Mitä uudempana sarja näytetään televisiossa, sitä enemmän se maksaa, luulisin. Eikä sarjalle välttämättä heti löydy sopivaa lähetysaikaa ohjelmakartassa. Neloskausi näytettiin tiistai-iltaisin kello 22. Aiemmin sarjaa näytettiin kello 21. 

Jokaisella meistä on ”pimeä” puolensa. Yleensä katson brittiläisiä pukudraamoja ja dekkarisarjoja, mutta suosikkisarjojen listalla ovat myös True Blood ja Game of Thrones. Olen katsonut Supernatural-sarjaa alusta asti, en tosin ehkä jok’ikistä jaksoa. Neljännellä kaudella suhteeni sarjaan muuttui. Se ikään kuin tempaisi minut mukanaan. Viikko tuntui pitkältä ajalta odottaa seuraavaa jaksoa. Kun kausi alkoi lähestyä loppuaan, oli tehtävä päätös: ostaako viides kausi dvd:llä vai ei? Vaikka Suomessa elokuvat ja TV-sarjat ovat dvd-levityksessä suhteellisen edullisia, ei tämän sarjan kohdalla ollut niin. Brittiläisestä nettikaupasta sai kuitenkin tilattua kohtuuhintaan sarjan 5. kauden suomenkielisillä teksteillä. 

Palatakseni metromatkustajaan kysynkin itseltäni pukisinko vastaavanlaisen paidan päälleni. Ehkä. Sehän olisi melkein kuin pukisi Merlotte’s-paidan (True Blood) päälleen. Paita ei kertoisi suoraan, mihin teksti viittaa, vihjaisi vain. Paidan viestin tunnistaminen on kuin kuuluisi sisäpiiriin. Supernatural-sarjassa käytetyt (populaarikulttuuri)viittaukset voivat jäädä hämäriksi, jos ei niitä ymmärrä. Sarjalla on hetkensä, ja todella pidän siitä, mutta en halua kailottaa suhdettani maailmalle.

Nuo kaikki ihanat Hugh’t!

Hugh Dancy: Orlando Bloom –lookalike? Ei nyt sentään. Vei sydämeni mm. Daniel Derondassa. Muita suorituksia: King Arthur, Jane Austen -lukupiiri

Hugh Laurie: tyhjäntoimittaja Bertie Wooster ja ärtyisä tohtori House. House-sarjan jakso, jossa brittinäyttelijä Hugh Laurie, joka näyttelee amerikkalaista lääkäriä, teeskentelee brittilääkäriä puhelimessa, on jotenkin vain absurdi.

Hugh Bonneville: epookkidraamojen vakiokasvo mm. Rouva Bovary, Kasvattitytön tarina, oli myös elokuvassa Notting Hill. Uutena sarjana Downton Abbey.

Hugh Grant: Bridget Jonesin liukas esimies Daniel Cleaver ja Neljät häät ja yhdet hautajaiset -elokuvan Charles.

Hugh Fraser: Poirot-filmatisointien ystävät muistanevat kapteeni Hastingsinä.

Hugh Jackman: poikkeaa tietenkin muista, sillä hän on aussi, mutta pukudraamaa, joskin surkeaa sellaista, hänkin on tehnyt -  Kate & Leopold.