Doctor, Doctor

Well, never thought about writing a blog in English. As the topic is really British it might be okay.

I’m not a sci-fi buff. Not really. But I do enjoy watching shows like Star Trek (TOS), SGU, Battlestar Galactica and yes, Doctor Who (the new version, the show started 2005). 

In Finland the series is slightly neglected. YLE showed the first season and the Christmas Special where David Tennant was introduced as the Tenth Doctor. Doctor regenerates himself once in awhile. After the first season there was no light as the end of the tunnel. Fortunately the DVD boxes can be easily bought from UK online shops. After seeing season two to five I am currently looking forward in seeing Mark A. Sheppard guest starring during the sixth season.

So - the Doctor. Doctor Who? Yes, that’s how it goes. He is a Time Lord. Last of his kind. He travels in time in his vessel that looks like a blue police box. Oh, and yes, it’s bigger from the inside. This time machine is called the TARDIS (Time and Relative Dimension in Space). Doctor has a companion. 

During the first and second season there was this blonde girl called Rose Tyle (Billie Piper). Third season had Martha Jones (Freema Agyeman), fourth season Donna Noble (Catherine Tate) and fifth and sixth Amy Pond (Karen Gillan) as Doctor's companion. 

Sometimes the twists in plot are too complex for me. I think one of the reasons YLE didn't continue showing the series because it's hard to find a target group for it. It's just not a series for children. Some grown-ups (not me, obviously) might find it too infantile for them. Of course Finland is a small country. But we do have a sci-fi channel, though.

As I practically learned my English from BBC epic dramas and detective stories, I really enjoy seeing British actors guest starring in Doctor Who. During fifth season, for example there were James Corden (Gavin and Stacey's Smithy), Billy Nighy (Love Actually), Iain Glenn (Game of Thrones) and Toby Jones etc. 

Kyllä tosifani toisen tunnistaa

Church of Castiel luki metromatkustajan rinnassa elokuussa 2011 matkalla Itä-Helsinkiin. Tietääkseni mitään uutta uskonsuuntausta ei ole perustettu, sillä nimi Castiel viittaa Supernatural-sarjan enkelihahmoon, joka liittyi sarjan kaartiin neljännellä kaudella. Sarjan amerikkalaisfanit tykästyivät hahmoon niin, että enkelin seikkailuja seurataan vielä seitsemännellä kaudella. Hahmon ominaispiirteitä ovat siniset silmät, tumma sekaisin oleva tukka, vaalea trenssitakki ja tumma puku. Solmio on solmittu juuri sopivan löysäksi. 

Kauhusarjaksi luokitellun sarjan tähdet ovat kaksi veljestä: Sam ja Dean Winchester, jotka taistelevat erilaisia demoneita ja muita yliluonnollisia olentoja vastaan. Sarjaa todella on tehty jo kuusi kautta ja lisää tulee. Jaksojen tarinat ja taso vaihtelevat viikon hirviö -tarinoista veljesten elämää taustoittaviin jaksoihin. Populaarikulttuuriviittausten määrä on huima ja hard rock tahdittaa seikkailuja, mutta on jopa the Kinksien Well Respected Man -kappale (tuulahdus 1960-luvulta) kuultu matkan varrella. 

Neljännellä kaudella kristillinen mytologia tuotiin enkeleiden myötä mukaan kuvioihin. Rikkinäinen Dean palaa helvetistä säikyttäen veljensä Samin ja vanhemman metsästäjän Bobby Singerin.

Sub-televisiokanava panttasi neljättä kautta fanien kiusaksi puolisentoista vuotta. Tietenkään Suomen kokoisessa maassa Supernaturalin kaltainen fantasiasarja ei nouse katsojatilastoihin. Mitä uudempana sarja näytetään televisiossa, sitä enemmän se maksaa, luulisin. Eikä sarjalle välttämättä heti löydy sopivaa lähetysaikaa ohjelmakartassa. Neloskausi näytettiin tiistai-iltaisin kello 22. Aiemmin sarjaa näytettiin kello 21. 

Jokaisella meistä on ”pimeä” puolensa. Yleensä katson brittiläisiä pukudraamoja ja dekkarisarjoja, mutta suosikkisarjojen listalla ovat myös True Blood ja Game of Thrones. Olen katsonut Supernatural-sarjaa alusta asti, en tosin ehkä jok’ikistä jaksoa. Neljännellä kaudella suhteeni sarjaan muuttui. Se ikään kuin tempaisi minut mukanaan. Viikko tuntui pitkältä ajalta odottaa seuraavaa jaksoa. Kun kausi alkoi lähestyä loppuaan, oli tehtävä päätös: ostaako viides kausi dvd:llä vai ei? Vaikka Suomessa elokuvat ja TV-sarjat ovat dvd-levityksessä suhteellisen edullisia, ei tämän sarjan kohdalla ollut niin. Brittiläisestä nettikaupasta sai kuitenkin tilattua kohtuuhintaan sarjan 5. kauden suomenkielisillä teksteillä. 

Palatakseni metromatkustajaan kysynkin itseltäni pukisinko vastaavanlaisen paidan päälleni. Ehkä. Sehän olisi melkein kuin pukisi Merlotte’s-paidan (True Blood) päälleen. Paita ei kertoisi suoraan, mihin teksti viittaa, vihjaisi vain. Paidan viestin tunnistaminen on kuin kuuluisi sisäpiiriin. Supernatural-sarjassa käytetyt (populaarikulttuuri)viittaukset voivat jäädä hämäriksi, jos ei niitä ymmärrä. Sarjalla on hetkensä, ja todella pidän siitä, mutta en halua kailottaa suhdettani maailmalle.

Nuo kaikki ihanat Hugh’t!

Hugh Dancy: Orlando Bloom –lookalike? Ei nyt sentään. Vei sydämeni mm. Daniel Derondassa. Muita suorituksia: King Arthur, Jane Austen -lukupiiri

Hugh Laurie: tyhjäntoimittaja Bertie Wooster ja ärtyisä tohtori House. House-sarjan jakso, jossa brittinäyttelijä Hugh Laurie, joka näyttelee amerikkalaista lääkäriä, teeskentelee brittilääkäriä puhelimessa, on jotenkin vain absurdi.

Hugh Bonneville: epookkidraamojen vakiokasvo mm. Rouva Bovary, Kasvattitytön tarina, oli myös elokuvassa Notting Hill. Uutena sarjana Downton Abbey.

Hugh Grant: Bridget Jonesin liukas esimies Daniel Cleaver ja Neljät häät ja yhdet hautajaiset -elokuvan Charles.

Hugh Fraser: Poirot-filmatisointien ystävät muistanevat kapteeni Hastingsinä.

Hugh Jackman: poikkeaa tietenkin muista, sillä hän on aussi, mutta pukudraamaa, joskin surkeaa sellaista, hänkin on tehnyt -  Kate & Leopold.

Pariisi-biiseistä

Mikäs se siellä kurkkii? Oiskohan Eiffel-torni?

Moni varmasti muistaa Jari Sillanpään Pariisi-Helsinki-kappaleen mutta voin ilokseni todeta, että myö ranskalaiset Mélanie Pain ja Julien Doré ovat lähteneet tulkitsemaan näiden kahden kaupungin erottamaa rakkautta kappaleessa Helsinki (2009). Biisi löytyy Mélanie Painin levyltä My Name.

Son amour est pur comme le ciel d’Helsinki

Et je l’aime comme on aime l’amour de sa vie

Hänen rakkautensa on puhdasta kuin Helsingin taivas

Ja minä rakastan häntä kuin elämänsä rakkautta rakastetaan

[Tiedetään, suomennettaessa ranskan kieli laimenee…]

Benoit Dorémus tunnustaa rakastavansa Pariisia kappaleessaan Paris. Mikä muu näitä kahta ranskalaista kappaletta sitten yhdistää? Ikävä kyllä se tosio, ettei kumpaakaan näistä kappaleista ole ollut suomalaisessa radiosoitossa, mikä sinänsä on sääli. Mistä sitten nämä ihanuudet ovat kantautuneet korviini? Vastaus on Spotify. Dorémuksen 2020-levystä (2010) vinkkasi tosin Virgin Megastoresta mukaan lähtenyt asiakaslehti. Totta kai nettiradiot ovat aarreaitta uudelle ranskalaiselle musiikille. Itse olen tykästynyt OUI FM -radiokanavaan. Sen eri versioita voi kuunnella tosiaan myös Suomessa osoitteessa www.ouifm.fr.

Joe Dassinin klassikko Champs Elysées tuo alkutahdeillaan kyseisen puistokadun mieleen. Satoi tai paistoi, tuossa avenuessa on jotakin maagista.

Peter Sarstedtin Where Do You Go To My Lovely ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen Pariisi-biisinä. Mutta sitä se on. Eikä Hectorinkaan tekemä suomi-versio Kuningatar pääse Pariisista pois.  

Onneksi Pariisi on innoittanut niin ohjaajia, muusikoita ja kirjailijoita - aina ei tarvitse lähteä paikan päälle.

Seuraavaa Pariisin matkaa odotellessa.