Tulipahan luettua Lontoon rakeita

Kirpputorilta Kerttu Aitolan teos Lontoon rakeita (2004) kirja tarttui käteen kannen perusteella. Kirjan minäkertoja Salla lähtee ystäviensä Hennan ja Karoliinan mukaan Lontooseen sen kummempia miettimättä. Kimppakämpässä ystävien kanssa asuminen ei yksinasumiseen tottuneelle ole helppoa. Muuttaako ulkomailla olo ihmistä?

Kirjassa tuodaan hyvin esiin Sallan sisäinen kamppailu uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Lyhyessäkin ajassa huomaa erot kotimaan ja uuden asuinpaikkakunnan suhteen. Salla huomaa, ettei pätkätyöläisen arki ole helppoa. Mitään kovin syvällistä kirja ei tarjoa mutta varsin nopeasti kirjan lukee.  Lontoo- ja Iso-Britannia -faktoja ripoteltu väliin jokseenkin pinnallisesti. 

Helmet-kirjastojen tietokannassa kyseinen kirja on asiasanoitettu seuraavasti: - niiden perusteella en kyllä ottaisi kirjaa luettavaksi.

Nuortenkirjallisuus |nuorten aikuisten kirjat| yhteisöasuminen|nuoret |pätkätyö |opiskelijat |sekoilu |huumeet| juhlinta|romaanit |kaunokirjallisuus | Lontoo

Bouillon, Belgia

Qu'est-ce qu'on fait quand tous les magasins sont fermés à Buxelles et on a rien à faire? C'était temps pour un road trip - nous étions le jour férié d'Ascension. Heureusement j'ai une collègue qui a une voiture et permis à conduire.

Château Fort de Bouillon

Bouillon

What to do when there's nothing to do in Brussels because of a bank holiday? Go somewhere else, of course! I joined a few colleagues on a road trip to Bouillon to see the castle fortress. The journey takes about t 1 ½ hours. The castle was quite nice actually although I felt all alone in a underground tunnel - I'm not very tall but I had to crouch!

Helatorstai sujui mukavasti autoreissulla Bouilloniin. Suomen linnoista ei ole selkeää muistikuvaa, sillä olen ollut varsin nuori, kun niissä olen käynyt viimeksi. Siksi oli ihan hauskaa vaihteeksi olla aivan täysin toisenlaisessa ympäristössä - aikahyppy historiaan. Tosin liehuva EU-lippu kertoi kyllä, missä ajassa elämämme. Bouillon muistuttaa siitä, että Belgiassa on muutakin nähtävää Brysselin lisäksi kuin Antwerpen, Brugge ja Gent.

Hotel de la Poste
Place Saint-Arnould 1
6830 Bouillon

Belgian rannikolla - osa 1: Oostende

Yhdeksän kuukautta se kesti! Belgian rannikolle pääseminen, siis. Brysselin Midi-asemalta (hollanniksi Zuid) hyppäsimme SNCB:n Intercity-junaan, joka vei meidän tunnissa ja vartissa rannikolle Oostendeen.

Partiolaisryhmät olivat vallanneet juna-aseman edustan. Belgialaislapset olivat tulleet eripuolilta Belgiaa.

Oostenden juna-asema

Jos Fort Napoleon -nähtävyyttä mielii katsomaan, pääsee helpommalla kun hyppää Visserskaailta lähtevään lauttaan. Tosin me onnistuimme "eksymään" rannan suuntaan ja linnoitus jäi väliin. Paluulautalle pääsyä sai jonkin verran odottaa, joten Brysselin (suoraan) junaan tuli vähän kiire.

Rantaelämä ei ollut vielä kovin vilkasta...

Rannikkoratikka-ajelu jäi seuraavaan kertaan. 

Ravintola Chez Nous sijaitsi Visarskaain vieressä. Olimme ensimmäiset asiakkaat. Ruoka maistui.

Silverscreen friends all grown up!

Remember Daniel Radcliffe in the first Harry Potter film? So fresh-faced, so young. Well, he had a role in David Copperfield but still at the time no one knew his face. Seven films later and after more films he's all grown up. It was like he was a distant relative - like those who we see once a year or so in birthday parties - who we have watched mature. 

A while ago I watched Horns. In that film he had shed the Harry Potter shadow. He also starred in What if - harmless rom com. I couldn't get over the fact that there was a Harry Potter connection - Rafe Spall (plays Ben) is Timothy Spall's son (Wormtail aka Peter Pettigrew in Harry Potter). Yeah, and there also was Jemima Rooper (from Lost in Austen).

Well, What if was bit different from usual romantic comedies. I liked the dialogue, the international aspect: Toronto - Dublin (I really want to go to Ireland!).

Rupert Grint (Ronald Weasley from Harry Potter) and Emma Watson (Hermione Granger) are also doing pretty fine with their careers. In my opinion all three have made progress in their acting.

 

Havaiji-sarjoja

Havaiji, tuo Tyynenmeren paratiisisaari, Yhdysvaltain 50. osavaltio, on houkuttanut myös TV-sarjojen tekijöitä.

1990-luvulla TV:stä tuli sarja Paratiisilinnut (The Byrds of Paradise), jossa perhe muuttaa Havaijille sen jälkeen kun perheen äiti on kuollut. Perheen lapsia näyttelivät Jennifer Love-Hewitt ja Seth Green.

Samoihin aikoi näytettiin myös Cheryl Laddin (Charlien enkelit) ja Richard Burgin tähdittimä (Täydelliset naiset) One West Waikiki. Ladd näytteli kuolinsyyntutkijaa ja Burgi poliisia.

Alkuun niin koukuttavaa Lost-sarjaa kuvattiin niin ikään Havaijlla.

Jokunen vuosi sitten alkoi reboot 1960-luvun samannimisestä rikossarjasta, Hawaii Five-O. Pääosissa on mm. Moonlight-sarjasta tuttu Alex O'Loughlin, näyttelijä James Caanin poika, mm. Ocean's 11 ja sen jatko-osista 12 ja 13 tuttu Scott Caan, Lostin Daniel Dae Kim sekä Battlestar Galactican Grace Park. Sarjaa katsellessa ihmettelin, miksi niin usein ollaan Honolulun lentokentällä tai maisemakuvissa näytetään juuri tietyn lentoyhtiön konetta mutta kaikki selittyy lopputeksteillä, joissa kerrotaan sponsorit, joita lentoyhtiön lisäksi ovat autonvalmistaja (huomaa nopeat autot, joilla sarjassa hurjastellaan), hotelliketju ja ohjelmistoalan yritys. Itse en pidä näin päälleliimatusta tuotesijoittelusta.

Mielikuvat tuosta saariosavaltiosta ovat minulla myönteisiä. Mutta toisaalta, eiköhän noita paratiisisaaria löydy lähempääkin...

Hawaii Five-O on jälleen ajankohtainen, kun on ranskankielinen kanava alkaa näyttää viidettä kautta. Mahtaa olla eksoottista kuulla ranskaksi dubattuna!

Postikorttikeräilyni uusin innostaja?

Työpäivän jälkeen on hyvä lähteä ostoksille second hand -kauppoihin, vai onko? Muutaman kirjan, matkaoppaan, tanskalaisen Henkivartijat-sarjan ykköskauden DVD:n lisäksi löysin ranskalaisen Montpellier-kaupungin postikorttivihkosen. 

24 kortin postikorttivihkonen

Muuton yhteydessä osa postikorttikokoelmastani katosi mutta ainakin Ranska-kortit ovat tallella ja tämä vihkonen on hauska lisä. Tosin en ole vielä Etelä-Ranskaan päässyt.

Kortti nro 1 - yleisnäkymä Montpellieristä

 

Flaamin opiskelusta

Syksyllä 2013 aloitin venäjän opinnot, jotka eivät kestäneet kuin saman vuoden jouluun. Totean kyllä, että muutto Belgiaan vaikutti asiaan aika tavalla. Tämän vuoden tammikuussa aloitin flaamin eli Belgiassa puhuttavan hollannin opinnot.

Yksikielinen oppikirjamme.

Käytämme paikallista kirjaa, sillä opettaja on belgialainen. Kirjaan sisältyy CD-levy, jolta voi kuunnella kuuntelutehtäviä. Yleensä suomalaisissa kielten oppikirjoissa on kappaleen lopussa sanalistat, jossa on kappaleen sanat ja suomennokset. Näitä kaipaan. Oppikirjassamme on paljon kuvia, sillä sanastoa ei oikein muuten voi esittää. Suomeksi tosin ei taida olla saatavilla oppikirjaa.

Yhden tunnin viikkovauhdilla en ole edistynyt kovinkaan pitkälle. Onneksi Belgian flaaminkieliset televisiokanavat ja Hollannin TV-kanavat näyttävät ulkomaiset TV-sarjat ja elokuvat alkuperäiskielellä, joten englantia kuunnellessa voi lukea flaaminkielistä tekstitystä.

Venäjään verrattuna hollanti ei ole kovin vaikeaa, kun taustalla on englannin, ruotsin ja hieman saksan opintoja. Esimerkiksi juna-asemalla flaaminkielisellä alueella törmää tekstiin "uitgang", joka on melkein kuin ruotsin utgång. Tavu "UIT" vain lausutaan ei niin kauniisti "öit".

Antwerpenin juna-asema

 Jännää, miten kielten opinnot alkavat siitä, mitä osaat kertoa itsestäsi. Tähän mennessä olen oppinut kertomaan nimeni, kotimaani, mitä kieliä osaan. Toki osaan kysyäkin nämä asiat mutta vielä en ole rohkaistunut puhumaan paikallisten kanssa. Pääkaupunkiseudulla tosin kuulee ranskan ja flaamin lisäksi monen monta kieltä. 

Jää nähtäväksi, miten hollannin opinnot jatkuvat. Täällä asuminen - vaikka väliaikaista se onkin - lisää luonnollisesti oppimishalua. Flanderissa kun nähtävää vielä on, kun rannikolle en ole vielä "ehtinyt" - De Haan, Knokke ja Oostende odottavat!