Haven

Ystävälleni totesin, että YLE2:lla alkanut amerikkalainen tv-sarja oli mielestäni semi-kiinnostava. Jatkoin sinnikkäästi katsomista, vaikkei se aluksi ihan vakuuttanutkaan. Stephen Kingin Colorado Kid -tarinaan pohjautuvassa sarjassa FBI-agentti Audrey Parker (Emily Rose) ilmaantuu Haveniin, tapaa heti erikoislaatuisen poliisin Nathan Wuornosin (Lucas Bryant), joka pelastaa agentin varmalta kuolemalta, ja huomaa, ettei Havenissa kaikki ole kohdallaan. Orpo Parker löytää Havenista tietoja itsestään tapausten tutkimusten sivussa. 

Sarja ykköskautta näytettiin myös Yle Areenassa, mikä auttoi digiboksitonta katselijaa.Nyt pitää vain odotella loppukesää, kun Yle on ilmoittanut sarjaa silloin jälleen esittävänsä.

Ongelmalopuista

Helsingin Sanomien kriitikon Sanna Kangasniemen Kanavalla-kirjoitus 1. helmikuuta 2013 ottaa esiin kaksi ongelmaloppua, toisen elokuvasta Gosford Park ja toisen saman kirjoittajan, Julian Fellows'in, sarjasta Downton Abbey. Downton Abbey ei suinkaan lopu, mutta kolmannen kauden joulun erikoisjakson lopetus on kieltämättä erään henkilöhahmon osalta lopullinen*. Katsoja kun haluaa onnellisia loppuja. Televisiosarjat ja elokuvat ovat pako todellisuudesta, joskin toisinaan muistutus todellisuudesta - jossakin päin maailmaa asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. 

Kangasniemi kolumnissaan kertoo harhautuvansa kehittelemään juonta eteenpäin. Sitä tekevät monet muutkiin. Vilkaisu fanfiction-verkostoihin kertonee jo jotakin eri fandomien suosiosta. 

Yksi ongelma loppujen suhteen varsinkin televisiosarjoissa on se, että sarja päättyy kesken, kun lisää tuotantokausia ei tehdä, jos katsojia ei ole tarpeeksi. Joskus sarjan jotkun sarjan hahmoista jatkavat seikkailujaan spin off -sarjassa tai sitten siirtyvät eri formaattiin, kuten kirjoihin tai sarjakuviin. 

 
*) Joskus näyttelijä päättää jättää sarjan. Hahmon voi kirjoittaa sarjasta hyvin monella eri tavalla.

Romola Garai, Ben Whishaw ja the Hour

Romola Garaita tituleerattiin korsettikuningattareksi Empiren numerossa 171 (September 2003). Hän tuli minulle tutuksi Gwendolynin roolista Daniel Deronda -sarjasta. BBC:n laatudraamaa sekin, kuten The Hour. Sarjassa liikutaan television ajankohtaisohjelmamaailmassa 1950-luvulla. Kaksi kautta eli 12 osaa sarjaa on tehty enkä malta odottaa lisää. Garain rinnalla näyttelevät iki-ihana Ben Whishaw sekä Dominic West. Sarjasta pitää takuulla, jos Mad Men upposi.

Ykköskausi tuli loppuvuodesta myyntiin Suomessa. Tuplapaketin kävin itse hakemassa Lontoosta :)

Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta auf Detsch - 
Postikortti 1960-luvulta

Suomessa uudenvuodentoivotukset lähetetään yhdessä joulutoivotusten kanssa. Ranskassa sen sijaan tapana on lähettää uuden vuoden toivotukset (Meilleurs Voeux). Itsekin sain opiskeluaikana asuntolan vetäjältä kortin (kuten varmasti kaikki muutkin), jossa toivotettiin kaikkea hyvää uudelle vuodelle.

Joulukorteista

Hannes Petersen; postileiman päivä 21 (?) XII 1938; lähetetty Pariisista Helsinkiin

Tänäkin vuonna raapustin kortit hyvissä ajoin ja kiikutin Pääpostin nurkille joululeimaa varten. Se vain jotenkin kuuluu perinteisiini lähettää etanapostissa joulutervehdykset. Kuvan kortti ei liity tapaukseen - se on lähetetty kauan, kauan ennen syntymääni :)

Nyyhkyleffa sunnuntai-iltapäivään

Lauantai-illan elokuvatarjonta television puolella oli sen verran surkea, joten suljin sen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt Amélie-elokuvan uudelleen katsomista mutta päätin toisin. Puolisen vuotta sitten tilasin netistä Catherine Deneuve -boksin, sillä useamman elokuvan boksin tilaaminen tuli halvemmaksi kuin pelkän Cherbourgin sateenvarjojen tilaaaminen. Nyt sain kokoelman vihdoin auki.

Monilla on varmasti ranskan (tai miksei minkä tahansa kielen tunneista) jäänyt - ei nyt välttämättä traumoja - mutta hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen. Katsoimme tunnilla ensimmäiset minuutit elokuvasta Les Parapluies de Cherbourg ja muistan edelleen ihmetelleeni, että kuka jaksaa katsoa elokuvaa, jossa kaikki vuorosanat lauletaan ja vieläpä ranskaksi. Ranskan opettaja briiffasi, mitä elokuvassa tapahtuu, enkä sitten ehtinyt murehtia sitä, ettei elokuvaa katsottu loppuun. Mieli ehti muuttua, kunnes katsoin elokuvan uudelleen ennen kuin lähdin vaihtoon Ranskaan ja pidin elokuvasta todella. Vuosien aikana yksityiskohdat alkoivat haihtua, muistin vain alun ja lopun. 

Kolmas kerta toden sanoo, kyllä tämä elokuva saa ainakin kyynelkanavat auki, jos ei muuta. Lisää Catherine-hetkiä odotellessa...


Non je ne pourrai jamais vivre sans toi
Je ne pourrai pas, ne pars pas, j'en mourrai
Un instant sans toi et je n'existe pas
Mais mon amour ne me quitte pas

* *

Lisäys 9.12.  Kollegani töissä kertoi käyneensä Cherbourghissa vain ja ainoastaan tämän elokuvan takia. Pitäisiköhän minunkin? 

Valkokangasvuosi 2012

En tietenkään käytä erilaista kalenteria, tiedän toki, että vuosi vaihtuu vasta kuukauden kuluttua mutta todennäköisesti tuolloin minulla on muuta tekemistä, joten on aika listata vuonan 2012 valkokankaalla nähdyt elokuvat jo nyt.

1. Kaivontekijän tytär (La fille du puisatier) ***
2. Rat King **
3. The Girl with the Dragon Tattoo ***
4. Hulluna Saraan ***
5. Koti eläintarhassa **1/2
6. My Week with Marilyn ***
7. The Artist ** 1/2
8. Tähtitaivas talon yllä  ***
9. Kerro, kerro kuvastin ** 1/2
10. Jane Eyre ***
11. Hunger Games ***
12. Project X *
13. The Avengers ***
14. Dark Shadows ***
15. The Deep Blue See **
16. Salmon Fishing in Yemen ***
17. Snow White and the Huntsman ***
18. Kun saapuu oikea yö **
19. Ranskalainen viikonloppu (Le skylab) ***
20. Yön ritarin paluu ***1/2
21. Espoo Ciné: Death of a Superhero ***1/2
22. Espoo Ciné: Kolme Simoa  ***
23. Rakkautta & Anarkiaa: En kongelig affär / The Royal Affair ***
24. Rakkauden rasvaprosentti *** [elokuva ei ollut tosin tuollut vielä täysin valmis]
25. Rakkautta & Anarkiaa: 2 päivää New Yorkissa (Two Days in New York) ***
26. Rakkautta & Anarkiaa: Koskemattomat (Intouchables) ***
27. Skyfall ***1/2

Vauhti vähän hiljenee loppuvuotta kohden mutta vielähän tässä on aikaa :)

Tulossa: Hobitti - odottamaton matka