Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta auf Detsch - 
Postikortti 1960-luvulta

Suomessa uudenvuodentoivotukset lähetetään yhdessä joulutoivotusten kanssa. Ranskassa sen sijaan tapana on lähettää uuden vuoden toivotukset (Meilleurs Voeux). Itsekin sain opiskeluaikana asuntolan vetäjältä kortin (kuten varmasti kaikki muutkin), jossa toivotettiin kaikkea hyvää uudelle vuodelle.

Joulukorteista

Hannes Petersen; postileiman päivä 21 (?) XII 1938; lähetetty Pariisista Helsinkiin

Tänäkin vuonna raapustin kortit hyvissä ajoin ja kiikutin Pääpostin nurkille joululeimaa varten. Se vain jotenkin kuuluu perinteisiini lähettää etanapostissa joulutervehdykset. Kuvan kortti ei liity tapaukseen - se on lähetetty kauan, kauan ennen syntymääni :)

Nyyhkyleffa sunnuntai-iltapäivään

Lauantai-illan elokuvatarjonta television puolella oli sen verran surkea, joten suljin sen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt Amélie-elokuvan uudelleen katsomista mutta päätin toisin. Puolisen vuotta sitten tilasin netistä Catherine Deneuve -boksin, sillä useamman elokuvan boksin tilaaminen tuli halvemmaksi kuin pelkän Cherbourgin sateenvarjojen tilaaaminen. Nyt sain kokoelman vihdoin auki.

Monilla on varmasti ranskan (tai miksei minkä tahansa kielen tunneista) jäänyt - ei nyt välttämättä traumoja - mutta hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen. Katsoimme tunnilla ensimmäiset minuutit elokuvasta Les Parapluies de Cherbourg ja muistan edelleen ihmetelleeni, että kuka jaksaa katsoa elokuvaa, jossa kaikki vuorosanat lauletaan ja vieläpä ranskaksi. Ranskan opettaja briiffasi, mitä elokuvassa tapahtuu, enkä sitten ehtinyt murehtia sitä, ettei elokuvaa katsottu loppuun. Mieli ehti muuttua, kunnes katsoin elokuvan uudelleen ennen kuin lähdin vaihtoon Ranskaan ja pidin elokuvasta todella. Vuosien aikana yksityiskohdat alkoivat haihtua, muistin vain alun ja lopun. 

Kolmas kerta toden sanoo, kyllä tämä elokuva saa ainakin kyynelkanavat auki, jos ei muuta. Lisää Catherine-hetkiä odotellessa...


Non je ne pourrai jamais vivre sans toi
Je ne pourrai pas, ne pars pas, j'en mourrai
Un instant sans toi et je n'existe pas
Mais mon amour ne me quitte pas

* *

Lisäys 9.12.  Kollegani töissä kertoi käyneensä Cherbourghissa vain ja ainoastaan tämän elokuvan takia. Pitäisiköhän minunkin? 

Valkokangasvuosi 2012

En tietenkään käytä erilaista kalenteria, tiedän toki, että vuosi vaihtuu vasta kuukauden kuluttua mutta todennäköisesti tuolloin minulla on muuta tekemistä, joten on aika listata vuonan 2012 valkokankaalla nähdyt elokuvat jo nyt.

1. Kaivontekijän tytär (La fille du puisatier) ***
2. Rat King **
3. The Girl with the Dragon Tattoo ***
4. Hulluna Saraan ***
5. Koti eläintarhassa **1/2
6. My Week with Marilyn ***
7. The Artist ** 1/2
8. Tähtitaivas talon yllä  ***
9. Kerro, kerro kuvastin ** 1/2
10. Jane Eyre ***
11. Hunger Games ***
12. Project X *
13. The Avengers ***
14. Dark Shadows ***
15. The Deep Blue See **
16. Salmon Fishing in Yemen ***
17. Snow White and the Huntsman ***
18. Kun saapuu oikea yö **
19. Ranskalainen viikonloppu (Le skylab) ***
20. Yön ritarin paluu ***1/2
21. Espoo Ciné: Death of a Superhero ***1/2
22. Espoo Ciné: Kolme Simoa  ***
23. Rakkautta & Anarkiaa: En kongelig affär / The Royal Affair ***
24. Rakkauden rasvaprosentti *** [elokuva ei ollut tosin tuollut vielä täysin valmis]
25. Rakkautta & Anarkiaa: 2 päivää New Yorkissa (Two Days in New York) ***
26. Rakkautta & Anarkiaa: Koskemattomat (Intouchables) ***
27. Skyfall ***1/2

Vauhti vähän hiljenee loppuvuotta kohden mutta vielähän tässä on aikaa :)

Tulossa: Hobitti - odottamaton matka

Déjà vu

Tänään käydessäni tavaratalossa jätin isonpuoleisen muovikassin säilöön kaappiin. Kuinka ollakaan unohdin sen sinne, ja piti sahata samaa väliä useamman kerran. Kerran jos toisenkin olen juossut koti-pesutupa -väliä, kun pesuaineet, pestävät pyyhkeet tai jotakin muuta on unohtanut. Viiden vuoden jälkeen olin jälleen Pariisin Charles de Gaullen lentokentän 2-terminaalissa, jonne olin kerran lentänyt Wienin kautta mutta sen jälkeen olin aina lentänyt SAS:in kanssa samaan allianssiin kuuluvien lentoyhtiöiden koneilla terminaali ykköseen, tuli nostalginen ”I’ve been here before”. 

Päiväni murmelina -elokuvassa (Groundhog Day, 1993) Bill Murrayn esittämä Philip Connors herää joka aamu samaan päivään. Itse en ole koskaan nähnyt elokuvaa, mutta ehdottomasti lisäisin sen katsottavien elokuvien listalle, sillä samanlaisia ”time loopeja”, aikasilmukoita on erilaisilla toteutuksilla tieteis- ja fantasiasarjoissa. Kiinnitin siihen huomiota katsellessani uudelleen Supernaturalin kolmatta tuotantokautta. Kauden 11. jaksossa "Mystery Spot" Sam herää joka aamu samaan päivään – päivä alkaa aina uudelleen, kun Dean kuolee. Muutaman kerran päivä ehtii toistua ennen kuin Samille tulee déja vu -fiilis ja alkaa haistaa palaneen käryä. Lopulta ratkaisu tietenkin löytyy. Aiemmin näitä aikasilmuikoita on tullut vastaan muun muassa Fringe-sarjassa (2.18 "White Tulip"), Buffy vampyyrintappajassa (6.5 "Life Serial"), Salaisissa kansioissa (6.14”Monday") ja Star Trek: The Next Generation'issa (2.13 "Time Squared").

Lisää aikasilmuikoita.  

10 elokuvaa

Vaikkei elämäni koostukaan listojen laatimisesta, olen mieltynyt niihin. En kuitenkaan samalla tavalla kuin Nick Hornbyn Uskollinen äänentoista -teoksen Rob.

Löysin useamman vuoden vanhan listan elokuvista, joista pidän.

• Seitsemän samuraita - On kulunut pitkä aika siitä, kun katsoin elokuvan viimeksi. Mutta tässä elokuvassa on sitä jotakin!
• Tähtien sota - Episodi V: Imperiumin vastaisku - Star Wars -elokuvat ovat jälleen ajankohtaisia, kun George Lucas ilmoitti myyvänsä imperiuminsa Disneylle. Löysin elokuvasarjan vahingossa. Imperiumin vastaisku oli ensimmäinen näkemäni elokuva, ja lopun cliffhanger yllätti.
• Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit - Kuulun niihin, jotka lukivat JRR Tolkien trilogian vasta, kun ensimmäinen osa oli saapunut valkokankaalle. Ensimmäinen elokuva on mielestäni paras, sillä hahmoihin tutustutaan, seikkailu alkaa. Kahdessa tornissa ollaan hajallaan ja soditaan liikaa, Kuninkaan paluussa taas ärsyttää lukuisat loppuratkaisut. Kävin katsomassa elokuvan Helsingin Tennispalatsin ykkössalissa ensi-iltaviikolla. Sali oli tupaten täysi. Elokuvan päätyttyä jotkut nousivat seisomaan ja taputtivat. Pidin elokuvasta, totta kai, mutta elokuvateatterissa taputtamista en ymmärrä.
• Amélie - Tämä elokuva jakaa mielipiteitä. Yksityiskohdat, Audrey Tautoun kauriinsilmät ja suloinen Matthieu Kassovitz viehättävät aina vain. Pariisi!
• Kolmas mies - Orson Welles on Harry Lime. Wien. Käkikello-puhe.
• Kissa kuumalla katolla - Perhe on pahin. Aina. Elizabeth Taylor Maggiena.
• Merry Christmas, Mr Lawrence - David Bowie näyttelijänä. Tähän elokuvaan viitattiin Amélie Nothomb'n kirjassa Nöyrin palvelijanne. Uusinta Batman-elokuvaa (Yön ritarin paluu) katsoessani bongasin Tom Contin, mutta en tajunnut ensin yhdistää sitä tähän elokuvaan!.
• Kuolleiden runoilijoiden seura - Kasvutarina. Carpe Diem.
• Yks', kaks', kolme - Tämän listan ainoa komedia. Billy Wilder. Jaettu Berliini.
• Tuulen viemää - Tämä on niitä elokuvia, joita ei tee mieli katsoa kovin usein. Ei siksi, etteikö se olisi hyvä, vaan siksi, että se vaatii paljon. Miksi Scarlett ei tyydy siihen, mitä hänellä on, vaan haikailee saavuttamattoman rakkauden perään?

Levylautasen ranskalaiset

Mitä pyörii levylautasellani?

Mélanie Pain & Julien Doré: Helsinki (kännykän soittoäänenä)
Renan Luce: La lettre
Mickey 3D: La Mort Du Peuple
Vanessa Paradis: Il y a
Thomas Dutronc: Turlututu

Feloche: La vie cajun

Inna Modja: French Cancan (Monsieur Sainte Nitouche)

La Grande Sophie: Je Ne Changerai Jamais

Näin Renan Lucen La fille du bande -musiikkivideon TV5 Monde -kanavalta ja tuumasin, että tässähän on hyvä kappale. Googlasin vähän ja tulin siihen tulokseen, ettei hänen tuotantoaan Suomesta saa. Onneksi oli edessä matka Brysseliin. Media Markt -kaupassa yritin haahuilla hyllyjen välissä ja miettiä, mikä ihme sen laulajan nimi olikaan, kunnes sitten sattumalta löysin oikean levyn! Seuraava levy tuli sitten ostettua Pariisin matkalta mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Uusia (ainakin minulle uusia) biisejä löytyy niin Spotifysta, YouTubesta tai ihan vain ranskankielisen radion internet-sivuilta.

Graafinen novelli kuuluisista koppakuoriaisista

kuvan lähde: Otava

Kirjahyllyssäni on ennestään neljä Mauri Kunnaksen teosta - Joulupukki-kirja, Koiramäen talvi, 12 lahjaa joulupukille sekä Riku, Roope ja Ringo Värikäs päivä. Tämänvuotisilta Helsingin kirjamessuilta mukaan lähti Piitles - Tarina erään rockbändin alkutaipaleesta. Siihen on kaksi syytä: Kunnaksen kirjoja on tullut seurattua jonkin verran sitten lapsuuden sekä The Beatles kuuluu musiikkivalikoimaani.  

kuvan lähde J'ai lu

Eikö the Beatles -yhtyeen nousu ja tuho ole loppuun koluttu aihe? Vuonna 2009 ilmestyneessä elokuvassa Nowhere Boy John Lennonia esitti Aaron Johnson. Elokuvassa keskityttiin muusikkouran aivan alkuvaiheisiin. David Foenkinosin Lennon-kirjassa John Lennonin tarina käytiin läpi minämuodossa aivan loppuun asti. Kirjaa ei tietääkseni ole käännetty suomeksi tai englanniksi, joten ymmärrettävästi ranskankielinen teos ei ole saanut paljonkaan huomiota. 
 

Kunnaksen piirrosjälki on tunnistettavaa, vaikka teoksen hahmot ovatkin ihmisiä eivätkä esimerkiksi koiria. Aiemmissakin teoksissa englanninkieliset sanat on "suomennettu" eli Beatles onkin "Piitles", mikä vähän häiritsi.  Tähän graafiseen novelliin, kuten tekijä kirjansa esipuheessa määrittelee, on uhrattu paljon aikaa. Aihe on tekijän sydäntä lähellä, ja sekin näkyy. Suosittelen kirjaa kaikille, myös niille, jotka "tuntevat" tarinan.

 

Leffafriikin varamuisti

Tämäniltaista Mentalist-jaksoa (Where in the World is Carmine O'Brien?)

katsoessani kiinnitin huomioni Tommy Lisbonia näytelleeseen mieheen. Mies näytti etäisesti "tutulta". Hetken pähkäiltyäni tajusin, että kyseessä on Henry Thomas eli E.T. - Extra Terrestrial -elokuvan Elliot. Totta kai asia piti vielä tarkistaa Internet Movie Datebasesta (IMDb.com). 

IMDb:n mielenkiintoiseen maailmaan on helppo sukeltaa pitemmäksikin ajaksi. Näpyttelee vain kiinnostavan näyttelijän nimen ja hetkessä onkin napsutellut itsensä ties minne. Triviatietouttaan voi lisätä, sillä päivittäin sivustolle tulee muun muassa lista näyttelijöistä, jotka ovat syntyneet kunakin päivinä.  

Suomalainen vastine Elonet ei ole yhtä laaja mutta suomenkielisistä elokuvista voi katsoa niiden muunkieliset vastineet. Ainakin Tyttö sinä olet tähti -leffalle löytyi molempien kotimaisten lisäksi kuusi käännöstä. 

Yleensä "missä tuo näyttelijä on ollut?" kysymys tulee vastaan lähinnä brittiläisten elokuvien kohdalla mutta ranskalainen näyttelijä Nicolas Duvauchelle on onnistunut jättämään pysyvän muistijäljen aivoihini. Näin hänet ensimmäisen kerran Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Fille du RER -elokuvassa. Orionissa Les herbes folles -leffaa katsoessani hän ilmestyi jälleen eteeni valkokankaalla. Alkuvuodesta näin hänet Kaivontekijän tyttäressä.

Supernatural Soundtrack

According to IMDb the first episode of Supernatural was aired 21 August, 2006 here in Finland. I have been watching the series ever since.  One thing I like about Supernatural is its soundtrack. Here are some examples of it.

Iron Butterfly: In-a-gadda-da-vida from episode 1.06 Skin

Bad Company: Bad Company from episode 1.11 Scarecrow

Blue Öyster Cult: Don't Fear the Reaper from episode 1.12 Faith
 
Styx: Renegade from episode 2.12 Nightshifter

Bob Dylan: Knockin' on Heaven's Door from episode 2.13 Houses of the Holy

The Doors: The Chrystal Ship from episode 2.14 Born Under a Bad Sign

The Kinks: Well-Respected Man from episode 4.17 It's a Terrible Life (*)

Jen Titus: O Death from episode 5.21 Two Minutes to Midnight

 (*) This episode is one of my favourites. Dean wakes up in a some kind of parallel universe where he has a proper job. The name of the episode comes from the Christmas film classic It's a Wonderful Life (1946). If you have seen the film you might guess how the episode works...


 

Sarjatuttavuus Fringe

Fringe – hämärän rajamailla jäi minulta väliin, kun sitä esitettiin Suomen televisiossa. Olin nähnyt kaksi jaksoa ennen kuin urakoin kolme kautta putkeen. Fringe vain sattuu olemaan sellainen sarja, ettei siihen ihan heti pääse mukaan, jos aloittaa katsomisen keskeltä.

Sarjan keskiössä on nuori FBI-agentti Olivia Dunham, joka käy hakemassa Peter Bishopin Irakista saadakseen jutella tämän Walter-isän kanssa. Walter kun on mielisairaalassa, ja vain lähiomaisen vierailut ovat sallittuja. Sarja koostuu viikon hirviö -jaksoista, jotka kuitenkin luovat kausittain tarinankaaren. Päähenkilöistä opitaan koko ajan uutta, ja sivuhahmoja tulee matkan varrella lisää. 

DVD:t ovat muuttaneet sarjojen katsomista. Yleensä yhdessä amerikkalaissarjan kaudessa on noin parikymmentä jaksoa. Yksi sarjan kausi kestää siis noin puoli vuotta. Nyt saman voi urakoida esimerkiksi viikossa. Fringe on esimerkki siitä, kuinka koukuttava sarja vie ajantajun. ”Vielä yksi jakso” ja pian olen katsonut kolme kautta. 

Mikä sitten sarjassa koukuttaa? Rinnakkaistodellisuusjutut menevät vähän yli välillä mutta henkilöhahmot ovat koskettavia. ”Tuttuja” näyttelijöitä sarjassa ovat muun muassa Walteria esittävä John Noble (mm. Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu -elokuvan Denethor) ja Peteriä esittävä Joshua Jackson (mm. Dawson’s Creek). Lisäksi vierailevana tähtenä nähdään mm. Mad Menistä tuttu Jared Harris. Brad Dourifkin (mm. Taru sormusten herrasta -elokuvien Grima Kärmekieli) nähdään sarjassa. Edelleen ihmettelen, miten Amerikasta voikin tulla niin paljon sarjoja. Mistä ideat oikein riittävät kaikkiin sarjoihin?

Nyt pitää vain keskittyä muuhun ja odottaa innokkaasti, kunnes sarjan neljäs kausi alkaa MTV3-kanavalla marraskuussa.

Une brosse à vaisselle, svp

Sanaston hallinta on eri kielissä tärkeää. Joissakin kielissä samat sanat tarkoittavat eri asioita. Ranskan sana "lundi" (=maanantai) onkin islannin kielessä lunni (lintu). 

Kun muuttaa ulkomaille, voi ensimmäinen hypermarketkäynti olla ahdistava, kun ei tiedä, mitä tutut asiat ovat vieraalla kielellä. Perustarvikkeet voi tuoda tietenkin kotoakin mutta elämä on suuri seikkailu. Sitä huomaa löytävänsä itsensä keskellä tavarataivasta, jossa tutut hyllyjaottelut on heitetty roskakoppaan. Olin opiskelijavaihdossa Ranskassa. Etsin Auchanissa tiskiharjaa mutta minä onneton en tietenkään tiennyt, mikä se olisi ranskaksi, joten haahuilin käytävillä tovin jos toisenkin kunnes vihdoin löysin brosse à vaisselle'n. 

Oi sitä onnenpäivää, kun eksyin näkkileipähyllylle. Enpä ollut ajatellut, että kyltti "pain suédois" ohjaisi minut Wasabrödin lähettyville. Onhan se toki ruotsalaista leipää. Hapankorppu lienee sitten pain finlandais, vai kuinka?

FNACissa myydään mm. kirjoja, elokuvia ja musiikkia. Kesti kauan ennen kuin löysin englanninkieliset kirjat, sillä ne oli ovelasti piilotettu Livres en V.O. -kyltin alle. V.O. tulee sanoista version originale ja tarkoittaa siis alkuperäisversiota. 

Kirjakaupoista ja kirjastoista saa toki lukuisia opuksia, joiden kautta voi kerätä sanavarastoa mutta toisaalta internet tarjoaa mainion oppimisalustan. YouTubessa voi kuunnella ranskankielistä musiikkia. Nettiradioita voi kuunnella. Huonekalujen nimiä voi harjoitella ranskankielisillä Ikean sivuilla jne. Omat ranskantunnit alkavat tuntua auttamattoman vanhanaikaisilta, vaikka toki lukiossa joskus pääsimme atk-luokkaan harjoittelemaan verbitaivutuksia.  


[pahoittelen blogin tuotesijoittelua ;) ]