Monilla on varmasti ranskan (tai miksei minkä tahansa kielen tunneista) jäänyt - ei nyt välttämättä traumoja - mutta hetkiä, jotka ovat jääneet mieleen. Katsoimme tunnilla ensimmäiset minuutit elokuvasta Les Parapluies de Cherbourg ja muistan edelleen ihmetelleeni, että kuka jaksaa katsoa elokuvaa, jossa kaikki vuorosanat lauletaan ja vieläpä ranskaksi. Ranskan opettaja briiffasi, mitä elokuvassa tapahtuu, enkä sitten ehtinyt murehtia sitä, ettei elokuvaa katsottu loppuun. Mieli ehti muuttua, kunnes katsoin elokuvan uudelleen ennen kuin lähdin vaihtoon Ranskaan ja pidin elokuvasta todella. Vuosien aikana yksityiskohdat alkoivat haihtua, muistin vain alun ja lopun.
Kolmas kerta toden sanoo, kyllä tämä elokuva saa ainakin kyynelkanavat auki, jos ei muuta. Lisää Catherine-hetkiä odotellessa...
Non je ne pourrai jamais vivre sans toi
Je ne pourrai pas, ne pars pas, j'en mourrai
Un instant sans toi et je n'existe pas
Mais mon amour ne me quitte pas
* *
Lisäys 9.12. Kollegani töissä kertoi käyneensä Cherbourghissa vain ja ainoastaan tämän elokuvan takia. Pitäisiköhän minunkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti