Taattua BBC-laatua

Kun BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo (1995) on nähty muutaman kerran liikaa, voi olla ihan hyvä ja varsin turvallista siirtyä saman tuotantoyhtiön minisarjaan Etelästä pohjoiseen (North & South, 2004). Johnin ja Margaretin rakkaustarina on melko samankaltainen kuin Elizabethin ja Darcyn, joskin Milton on teollistuva kaupunki ja kaukana Ylpeyden ja ennakkoluulon maalaisidyllistä. 

Tunnustan, ensimmäistä kertaa sarjaa katsoessani olin vähällä jättää sarjan katsomisen ensimmäiseen jaksoon mutta toisen jakson jälkeen huomasin olevan pahasti koukussa ja sitten neljännen jakson jälkeen oli tyhjä olo. Tartuin myöhemmin kirjaankin. Elizabeth Gaskellin kirjaa ei ole julkaistu suomeksi mutta esimerkiksi Sylvian kosijat ja  Cranfordin naiset saattaa jopa löytyä kirjastosta.

Rouva Thorntonin, Johnin äidin suusta nämä sanat: 

A girl's love is like a puff smoke, - it changes with every wind.
 

Ai, miten niin Mr Thornton näyttää tutulta? Richard Armitage seikkaili myös BBC:n Robin Hood -tv-sarjassa Guy of Gisbornena sekä Thorinina Hobitissa. Itseäni tosin enemmänkin hämäsi Daniela Denby-Ashe, joka oli taas Minun perheeni -komediassa. Genren ja hiustenvärin muuttaminen voi tosiaan muuttaa käsitystä näyttelijästä.

Leffafriikin vararikko?

Varasin eilen leffaliput Iron Man 3 -näytökseen Helsingin Tennispalatsin ykkössaliin Finnkinon www-sivuilta. Kyseessä oli 3D-näytös, joten lipun hinta oli senmukainen: 15,50 €. Sarjaliput ovat hyvä asia, ja sellaisia käytinkin. Lunastin tänään liput automaatista. Olen ilmeisesti kehityksestä hieman jäljellä, sillä yleensä olen juuri sarjalippujen takia mennyt kassalle. Itsepalveluperiaate on vallannut yhä enemmän alaa.

3D-näytöksiin toki tarvitaan enemmän henkilökuntaa, kun näytöstä varten jokaiselle katsojalle pitää jakaa lasit ja kerätä ne näytöksen jälkeen pois (tai ainakin valvoa sitä, sillä siihen laariin ne vain nakataan). Mutta silti. 15 eurolla saa esimerkiksi Anttilasta tarjouksessa kolme-neljä tarjouselokuvaa! Toki voi käydä päivänäytöksissä tai katsoa elokuvat 2D:nä.

Tennarin ykkössali oli melkoisen täynnä, kuten arvata saattaa näin pian ensi-illan jälkeen.

* *

Mitäkö pidin elokuvasta? Lajityypissään ihan vauhdikas ja viihdyttävä elokuva. Kyllä, bongasin Stan Leen, Tony Starkin turvamies Happyn (Jon Favreau) Downton Abbey -innostus nosti hymyn huulille, Paul Bettanyn ääntä Jarvisina oli rauhoittavaa kuunnella ja Ben Kingsley nauratti.***

Tukholmaanko tässä leffaan pitäisi mennä?

Suomi tuntuu olevan joiden elokuvien kohdalla edelleen takapajula. Kun Star Trek Into Darkness tulee maailmalla ensi-iltaan 9.5.2013, saa elokuva Suomessa ensi-iltansa vasta Finnkinon sivujen mukaan 5.6. Tukholmassa leffan voisi käydä katsomassa jo 10.5. tai Tallinnassa 17.5.

Siis mitä ihmettä? Eikö tieteiselokuva vedä Suomessa? Johtuuko myöhäisempi ensi-ilta siitä, että koulut päättyvät esimerkiksi Helsingissä vasta 1.6.?

Jos aikaisemmin hehkutin Sherlockin Martin Freemania, ansaitsee Benedict Cumberbatch tulla mainituksiksi. Uskoisin, että Cumberbatch vangitsee katsojan mielenkiinnon koko Star Trek Into Darkness -elokuvan ajaksi. Samaa ei voinut sanoa edellisen Star Trek -elokuvan pahiksesta Eric Banan esittämästä Nerosta. Toki tämä reboot ei olisi mahdollinen ilman Neron katalia aikajanavääristelyjä mutta jotenkin en erityisemmin pitänyt hahmoa erityisen mielenkiintoisena. 

Juuri ja juuri jaksan odottaa kesäkuuhun asti, kunhan vain levittäjä ei myöhennä ensi-iltaa entisestään. 

Lisäys 26.4.: Ensimmäinen lukemani arvostelu elokuvasta SFX-lehden verkkosivuilla. 

Otsikointi ei mene aina ihan putkeen

Lukiossa äidinkielen tunneilla ainekirjoittamisessa minun oli vaikea keksiä otsikoita, joten jätin sen yleensä viimeiseksi. Joskus epäonnistunut otsikointi nostattaa hymyn huulille, kun alkaa ajattelemaan. Onnistunut otsikko houkuttelee lukemaan. Uutisia tuotetaan periaatteessa 24/7, joten eihän otsikointiin jää paljon aikaa. Joskus vain tuntuu, että hämärällä otsikoinnilla houkutellaan lukioita klikkaamaan jutun auki.

Metrossa viime viikolla lukijan kuvassa oli otsikko "Joutsen pysäytteli autoja Länsiväylällä". Jotenkin tuli vain vaikutelma, että joutsen nosteli toista siipeään pysäyttääkseen liikenteen. 

Toinen esimerkki onkin jo viime vuodelta, mutta samasta lehdestä: "Vuoden poliisi löytyi Helsingistä."  Oliko mies kateissa? Kuinka ahkerasti häntä etsittiin?



 

"Hei, kinnas!"

Myönnän, pudottelen aina lapasiani ja sormikkaitani vahingossa ja ventovieraat joskus siitä syystä perääni huutelevani, mutta "Hei, kinnas" huudahdus pysäytti minut hetkeksi miettimään, kuinka monta sanaa rakkaassa kielessämme on sanalle käsine. On vanttuut, tumput, kynsikkäät ja hansikkaat (hanskat).

Aloin oikein toden teolla vaivata aivosolujani. Niin, entäpä englanniksi. On gloves ja mittens. Ruotsiksi löi tyhjää mutta onhan toki handskar ja vantar. Ranskaksi sitten moufles ja gants. Pariisin talvessa ainakin erotuin lapasineni joukosta. Ja saksaksi? Der Fäustling ja der Handschuh.

All You Need Is Love

Zombie movie genre is not my cup of tea but rom com meets zombie apocalypse... Why not? Warm Bodies (2013) took me by surprise. It was actually good. Not very realistic - a living dead falls in love with a girl who is breathing and all but yeah, it's a film. Loved the soundtrack!

***½/5

Warm Bodies 

First Encounters to Remember

 Warning! Spoilers ahead!

Wooster meets Jeeves

In Jeeves & Wooster hangovered good-for-nothing Bertham ”Bertie” Wooster meets his valet for the first time. A door bell rings and Wooster staggers to the door. He opens it and sees a man. Suddenly the man is not there as Jeeves has already entered the apartment and started to make everything better as he always does.  

Dean meets Castiel

Not until forth season there hasn't been much about angels in Supernatural, only demons. In the end of season three Dean went to Hell. In the opening scene of season four Dean digs himself out of his grave. There is someone who is trying to reach him by strange methods but finally in the end of the episode the elder Winchester brother summons the this mystery person with the help of Bobby. Little do they know what the entity is. Dean doesn't believe in God so believing in angels is out of the question as well until Castiel spreads his phantom wings. What a way to introduce a character.

Doctor John Watson meets Mycroft Holmes

In BBC’s Sherlock Watson meeting Sherlock Holmes is an excellent scene but when Watson meets Mycroft that is something else. I’ll let the clip to speak for itself.

Anonyymit romantikot

Tässäpä vasta ihana elokuva. Les Emotifs anonymes (2010) ei ole aivan tavallisin romanttinen komedia. Elokuvan päähenkilö Angélique hermostuu helposti ja on herkkä. Hänen uusi esimiehensä on samankaltainen - treffeillä joutuu vaihtamaan paitaa monta kertaa ravintolan WC:ssä. Tämän elokuvan kanssa sopii suklaa syötäväksi, sillä suklaan maailmassa liikutaan. 

With of without subtitles?

In the Nordic countries most of the foreign TV shows and films are subtitled. Only the children's TV shows & films are dubbed (and even then there's usually the original subtitled version available when the film has its premiere). Is this the reason why the Finns speak English so well? Not all Finns are gifted with impeccable language skills that's for sure but at least we try. 

I do understand that some people who buy DVDs insist that they should have subtitles in Finnish. For me, English subtitles suffice just fine or English-spoken film with no subtitles is fine (well, some exceptions to the rule, if the accent is really strong). But I do find watching films sans sous-titrage strange as if there was something missing. Often I see the yet to come dialogue subtitled before it comes out of the mouth of the actor. I translate the written text in my head before that and sometimes I hear my translation to be the words coming from the screen. That's when I notice that all that time spent in front of television was well spent. Sadly, this works only in English for me. In French films I hear only the phrases I know. 

I went to see a Norwegian film Umeå 4ever while I was in Oslo couple of years ago. Fortunately it was subtitled in Swedish. Well, the film was a comedy, how hard can it be?

I have used to subtitles. That's why I find it so strange to watch dubbed films or TV programmes. For me James Bond doesn't say j'appelle Bond, James Bond. Oh, no, he says it in English. 

Leffakokemukset kirjoissa ja kansissa

Olen jo useamman vuoden kirjoittanut käsin lyhyitä arvosteluja leffoista omaksi ilokseni. Kirjoitan sekä elokuvateatterissa että televisiosta katsotuista elokuvista. Pääpaino on yleensä fiiliksistä enkä harrasta kauhean syvällistä analyysiä. Listaan elokuvan tärkeimmät näyttelijät ja ne, jotka herättivät mielenkiintoni. 

Alla näyte, jossa vasemmalla olen kirjoittanut vähän pitemmän arvion elokuvasta Stardust - Tähtisumua. Toisella sivulla huomaa, kuinka vihkoseen leffojen muistiin merkitseminen on unohtunut ja olen hätäisesti koonnut (säästettyjen leffalippujen perusteella) listan nähdyistä elokuvista.  

Aukeama leffavihosta #3

Kuten aikaisemmin totesin, IMDb on oiva lähde elokuvien näyttelijöille. Minulle käy usein, että leffasta saattaa mennä jotakin "ohi", kun mietin missä tuo näyttelijä olikaan? Apuna myös toimivat nämä tiiliskivet. Täytyy tosin tunnustaa, etten viime aikoina ole ehtinyt opuksia paljoakaan selailla.   

Osa leffa-aiheisista kirjoistani

Loppuun vielä leffatapahtumavinkki: Eurooppalaisen elokuvan viikot 18.4.-4.5.2013 Eurooppasalissa Helsingin Malminkatu 16:ssa. 

Etanapostin valloittava maailma

Muistaako vielä joku, kun lehtien palstoilla oli kirjekaveri-ilmoituksia Kuva ois kiva -tyyliin? Kirjekaveriharrastus ei kuitenkaan ole vielä sammunut täysin. Jokunen vuosi sitten saksalaisen Letternetin kautta sain muutaman lyhytaikaisen kirjekaverin mutta se into lopahti nopeasti. Deutsch macht nicht so Spass. Sen sijaan ranskalaisen kirjekaverin kanssa kirjoittelen edelleen. Hänet löysin Postcrossingin kautta. 

Vaikka Facebookissa onkin kiva ihailla kateellisena ystävän New Yorkin, Pariisin tai Thaimaan matkakuvia, on mukavampaa saada ihkaoikea, käsinkosketeltava postikortti, joka tiivistää matkan muutamaan hassunhauskaan lauseeseen.

Ennen kirjakuoretkin olivat kiinnostavampia. Nämä siis
Neuvostoliiton aikaisia kirjekuoria. 

Ehkä juuri näitä kirjekuoria Ranskan postimuseon yhteydessä olevasta myymälästä ei saa, mutta ihania korttilöytöjä tein siellä pari vuotta sitten. Postimuseo sijaitsee lähellä Montparnassen asemaa. 

34 Boulevard de Vaugirard, 75015 Paris

Ranskasta saa värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia
kirjekuoria kuin Suomesta. 

Jos tykkäsit Améliesta...

Voit tykätä myös elokuvista Kirjeitä lapsuudestani (2010) sekä Rakasta jos uskallat (2003). Yann Samuellin elokuvissa päähenkilöiden lapsuus on taianomaista, fantasiakuvilla kuorrutettua. Molemmat elokuvat ovat visuaalisia, erilaisia elokuvia. 

Rakasta jos uskallat

Rakasta jos uskallat -elokuvassa Julien ja Sophie ovat lapsesta saakka yllyttäneet toisiaan erilaisiin tempauksiin "cap ou pas cap?" 

Kirjeitä lapsuudestani -elokuvassa kiireinen uranainen Marguerite saa odottamattoman vieraan, jonka jälkeen hän alkaa saada kirjeitä, jotka on kirjoittanut itselleen lapsena.