Yläasteella suurin osa valinnaisainekiintiöstä meni kielten opiskeluun (ranska JA saksa, B2-kielinä) mutta kuitenkin muutamia muita valinnaisaineita oli, kuten luova kirjoittaminen. En tosin muista, että äidinkielen opettajamme luovan kirjoittamisen tunnit olisivat poikenneet tavallisista äidinkielen tunneista. Saimme käsinkirjoitetun monisteen, jossa oli enemmän tai vähemmän inspiroivia otsikoita, joiden innoittamina saattoi kirjoittaa omia kirjoituksiaan. Ne palautettiin opettajalle ja niistä sai arvosanan. En muista, että mitään erityisiä luentoja olisi luovasta kirjoittamisesta ollut. Toisaalta peruskouluvuosistani alkaa olla sen verran paljon aikaa. Vielä muistan opettajan nimen ja hänen villaliivinsä.
Lukiossakin olin luovan kirjoittamisen kurssilla. Sen jälkeen olen lähinnä kirjoittanut pöytälaatikkoon. Nyttemmin pöytälaatikko on muuttunut sähköiseksi, esim. blogikirjoituksillani tai Wattpad-kirjoituksillani ei ole yleisöä, koska niitä pitäisi aktiivisesti jakaa somessa. Siihen en ole lähtenyt.
Hiljattain sain valmiiksi ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, mistä ohjaava opettaja antoi palautetta suullisesti seminaarissa. Hän kutsui työtäni kelvolliseksi. Opinnot on nyt saatu valmiiksi, se on pääasia mutta vähän jäi kaivelemaan tuo sana. Kirjallinen palaute oli asiallista. Työtä tehdessäni huomasin, etten ole erityisen järjestelmällinen kirjoittaja. Ohjaava opettaja näki työstövaiheessa ”yritän saada sivumäärän täyteen” -sepustuksen läpi ja kutsui joitakin tekstiosia löysäksi kirjoittamiseksi, mikä ei kuulu tieteellisen kirjoittamiseen.
Päiväkirjaakin olen kirjoittanut. Niin vaivaannuttavaakin se joskus onkin lukea jotakin, mitä on rippikouluikäisenä riipustellut, on vihot säilytettävä. Ei muiden käyttöön, ei tietenkään. Sitten kun sen aika tulee, pitää ne hävittää. Välillä on ollut ihan hauskaa katsoa, mitä noin vuosi sitten tein tähän samaan aikaan. Kaikkea en kirjoita. Saattaa mennä viikkoja, etten raapustele mitään muistiin.
En tavoittele suurta yleisöä. Ei ole minun tehtävä valaista koko huonetta keskustelulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti