Männävuosina yläasteella osallistuin valinnaisena aineena Luovaan kirjoittamiseen. Vasta jälkeenpäin olen ajatellut, kuinka "helpolla" opettajamme pääsi. Tai no, teinien mielenliikkeitä persoonallisella (tunnustan!) käsialalla konseptiarkeille kirjoitettuna - ehkä ei olekaan niin helppoa. Meidän ryhmämme oli koulun rauhallisemmasta päästä. Opettajamme jakoi meille listan otsikoita, toki sai kirjoittaa siitä, mistä halusi. Hän antoi numeron kustakin tekeleestä ja siinä se oli. Ei sillä, että olisin järin lahjakas ollut. Mutta ehkä jotakin opastusta olisi kaivannut tai töiden käsittelyä yhdessä.
Lukiossa eksyin jälleen moiselle kurssille, mutta siellä pikku pöytälaatikkokirjoittaja ahdistui siitä, että tuotoksia analysoitiin yhdessä. Siinä vaiheessa olimme edistyneet jo kirjoittamaan myös tekstinkäsittelyohjelmalla.
On sitä yritetty kirjoittaa myös englanniksi. Järkytykseni internetin kätköistä löytyi kuin löytyi metsäaiheinen satu, jonka olin kirjoittanut. Englannin luovasta kirjoittamisesta ei ole muuta jäänyt mieleen kuin opettajan ei niin hienovarainen vihjaus käsialastani...
Kirjoittelen edelleen itseäni varten. Koneella on monen monta tarinan raakiletta mutta vain ani harva päätyy "valmiit"-kansioon.
Blogin kirjoittaminen on mieluisaa, vaikka sekin lähinnä vain omaksi iloksi. Kuvia voisin käyttää enemmänkin.
Elokuvateattereissa näkemistäni leffoista kirjoitan edelleen muistikirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti