Kirjoittamisesta

Männävuosina yläasteella osallistuin valinnaisena aineena Luovaan kirjoittamiseen. Vasta jälkeenpäin olen ajatellut, kuinka "helpolla" opettajamme pääsi. Tai no, teinien mielenliikkeitä persoonallisella (tunnustan!) käsialalla konseptiarkeille kirjoitettuna - ehkä ei olekaan niin helppoa. Meidän ryhmämme oli koulun rauhallisemmasta päästä. Opettajamme jakoi meille listan otsikoita, toki sai kirjoittaa siitä, mistä halusi. Hän antoi numeron kustakin tekeleestä ja siinä se oli. Ei sillä, että olisin järin lahjakas ollut. Mutta ehkä jotakin opastusta olisi kaivannut tai töiden käsittelyä yhdessä.

Lukiossa eksyin jälleen moiselle kurssille, mutta siellä pikku pöytälaatikkokirjoittaja ahdistui siitä, että tuotoksia analysoitiin yhdessä. Siinä vaiheessa olimme edistyneet jo kirjoittamaan myös tekstinkäsittelyohjelmalla. 

On sitä yritetty kirjoittaa myös englanniksi. Järkytykseni internetin kätköistä löytyi kuin löytyi metsäaiheinen satu, jonka olin kirjoittanut. Englannin luovasta kirjoittamisesta ei ole muuta jäänyt mieleen kuin opettajan ei niin hienovarainen vihjaus käsialastani... 

Kirjoittelen edelleen itseäni varten. Koneella on monen monta tarinan raakiletta mutta vain ani harva päätyy "valmiit"-kansioon. 

Blogin kirjoittaminen on mieluisaa, vaikka sekin lähinnä vain omaksi iloksi. Kuvia voisin käyttää enemmänkin.

Elokuvateattereissa näkemistäni leffoista kirjoitan edelleen muistikirjaan. 

Dublin & Belfast

Aer Lingus -lentoyhtiö lennätti minut Brysselistä Dubliniin varsin edullisesti, kun matkatavarana oli reppu ja pieni käsilaukku enkä varannut paikkaa etukäteen. 
 
Dublinin lentokentältä pääsee keskustaan esimerkiksi busseilla 747 ja 16, joista jälkimmäinen on edullisempi mutta matka kestää kauemmin. 

Ha' Penny Bridge, Dublin

Miksi Irlanti? En ollut käynyt siellä aiemmin. Oli kiva mennä kohteeseen, jossa ymmärtää kieltä. Paitsi iiriä en osaa. Irlannissa on kaksikieliset kyltit ja opasteet. Dublin on iiriksi Bhaile Átha Cliath ja Belfast on Béal Feairste.

Kuten kuvista voi päätellä, erityisen aurinkoista ei matkalla ollut. Erityisiä matkaoppaita ei ole tarpeen ostaa ellei halua fiilistellä etukäteen matkaa, sillä Dublinissa on erinomainen matkailuinfo, josta saa kartan ja esitteitä. Parin, kolmen päivän reissu riittää mainiosti kaupungissa. Irlannissa sataa, joten kannattaa varustautua sen mukaan!

Tuli käytyä junalla Belfastissa, Pohjois-Irlannin pääkaupungissa. Junan kyydissä rajanylitystä ei huomannut muuten kuin operaattoriviestistä "Royaume-Uni, XX vous y accompagne". Rahayksikkö Pohjois-Irlannissa on punta, toisin kuin Irlannissa, jossa eurot ovat käypää valuuttaa. Vähän päälle kaksi tuntia kestää Dublin Connollylta Belfast Centralille. Irlannin rautatieyhtiö Irish rail tarjoaa maksuttoman langattoman verkon.   

Belfast

Brysselissä opittua

Moniin asioihin ehtii jo vuodessa tottua mutta näihin asioihin olen täällä ollessani kiinnittänyt huomiota. 

Kalkkipitoinen vesijohtovesi 

Brysselissä kuluu pullovettä. Litratolkulla. Toki Brita-suodatinkannulla saa vesijohtoveden kalkin suodatettua. Veden- ja kahvinkeittimistä näkee kalkkipitoisen veden vaikutuksen, samoin vihertyvistä vesihanoista sekä kalkkikertymistä. Etikka kuuluu jokaisen keittiön perusvarustukseen yhdessä "anti-calcaire"-aineiden kera. 

Posti kulkee, jos kulkee

Moni tilaa pakettinsa työpaikan osoitteeseen, kun postinjakajan (le facteur) toimittamasta kirjettä isommasta lähetyksestä ei ole koskaan varmaa, tuleeko perille. Itse en ole vielä kertaakaan joutunut hakemaan pakettia postista, joten en tiedä, miten se toimii, mutta lähipostia välttelen ihan vain siitä syystä, että asiakaspalvelijat eivät ole järin ystävällisiä.

Belgiassa on halvinta lähettää A4 taitettuna kolmeen osaan "format normalisé", C5-kuori vaatii jo kolme merkkiä yhden sijaan. 

On yleistä, että posti toimitetaan väärään osoitteeseen. Tärkeää on laittaa kuoreen myös postilokeron numero, muuten kuori jätetään postilokerikon päälle tms. Juuri muuttaneen on hyvä itse askarrella jonkinlainen nimilappu postilaatikkoon niin ikään helpottaakseen postinjakajan työtä. 

Kohteliaisuus

Pieni ritarillisuus on aina hyvä asia. Monta kertaa olen hämmästynyt, kun joku on jäänyt pitämään ovea auki. Erään ison organisaation ruokalassa istuessani neulejakkuni oli pudonnut lattialle. Sen sijaan, että tämän huomannut henkilö olisi vain huomauttanut asiasta, hän nosti sen takaisin tuolin selkänojalle. Ehdin vain henkäistä kiitokset, kun hän oli jo mennyt. 

Ranskan tunneilla Suomessa ei korosteta tarpeeksi, sitä että aina tervehditään. Niin naapureita hississä kuin kaupan kassaa. Vielä kohteliaammeksi tekee Bonjour Madame/Monsieur. Yleensä minua puhutellaan Madame mutta muutaman kerran on Mademoisellenkin kuullut. En siis vielä ole aivan niin vanha. 

Ulkomailta - et alors?

Brysselissä kukaan ei ole kiinnostunut, mistä olet kotoisin. Euroopan unionin instituutiot, kansainväliset järjestöt ja lukuisat yliopistot houkuttelevat Euroopan ytimeen. Kaduilla ja kaupoissa kuulee milloin ruotsia, viroa ja jopa suomea! Eikä kukaan ole erityisen utelias tai kiinnostunut, täällä ollaan niin totuttuja vieraisiin kieliin. Ei tarvinnut poistua Brysselistä kuin rajan yli Maastrichtiin, kun jo jälleen udeltiin, mistä kaukaa olen tullut. 

Julkinen liikenne

Brysselissä ja Belgiassa yleensäkin on toimiva julkinen liikenne. Ilman autoa selviää, jos asuu kaupungissa.

Turistille ensimmäinen kontakti Brysselin julkiseen liikenteeseen on bussi numero 12, viikonloppuna ja pyhäpäivisin 21. Bussi vie Luxembourgin aukiolle mutta joskus numeron yli on vedetty viiva ja vieressä lukeekin Schuman. Numeron yli vedetty poikkiviiva tarkoittaa siis sitä, että linja-auto ei viekään sen päätepysäkille, vaan jättää aiemmalle pysäkille. Brysselistä lentokentälle mentäessä ei siis kannata arkisin hypätä bussiin numero 21, joka jättää Permekelle, sillä siitä on pitkä kävelymatka lentokentälle. 

Muutenkin on silloin tällöin sattuu niin, että bussit ovat en déviasion eli poikkeusreitillä, varsinkin muutaman kuukauden välein järjestettävän Eurooppa-neuvoston vuoksi. 

Stockelin metroaseman Tintti-aiheinen seinämaalaus

Lakot

Belgialaiset osaavat lakkoilla (mettre en grève). Syksyllä 2014 aina silloin tällöin oli lakkoja ja niihin liittyviä mielenosoituksia. Välillä lakot olivat alueellisia mutta kyllä koko maakin osataan lamauttaa. Vaikka lakko koskisi vain julkista sektoria, julkisen liikenteen pysähtyessä moni työntekijä ei pääse töihin ja se johtaa näin siihen, ettei kaupatkaan ole auki. 

Roskapoliisi valvoo

Roskat lajitellaan seuraavasti: keltaiseen pussiin lehdet, pahvit ja vanhat kirjat; siniseen muovipullot ja metallitölkit sekä sekajäte valkoiseen pussiin. Lisäksi joillakin alueilla on biojätteen ja puutarhajätteen keräys. Kaupasta ostettavat jätesäkit ovat kuntakohtaisia. Eri roskat kerätään eri päivinä, ja on todella tärkeää lajitella oikein, muuten roskapussi jätetään kadulle "väärin lajiteltu" -tarran kera. Sakkojakin voi saada!

Tokyo Fiancée - "Tokio-morsian"

Luin belgialaisen Amélie Nothombin kirjan Samuraisyleily (Ni d'Éve ni d'Adam) jo aikapäiviä sitten. Innostuin kovasti syksyllä 2014, kun huomasin, että kirjasta oli tehty elokuva. En kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä leffaa katsomaan ja DVD:ltä sitä on helpompi katsella kun siinä on englanninkielinen tekstitys.  

Elokuvan Amélie (Pauline Etienne) on belgialainen, joka on syntynyt Japanissa ja asunut siellä viisivuotiaaksi asti. Aikuisena hän palaa Japaniin, sillä hän haluaa olla japanilainen. Oikotietä onneen ei erilaiseen kulttuuriin ei ole, joten hän alkaa opettaa ranskaa Rinrille (Taichi Inoue). 

Japanissa koskaan käymättömälle elokuva tarjoaa katsauksen japanilaiseen kulttuuriin. Saman kirjailijan Nöyrin palvelijanne -teoksesta on myös tehty elokuva. Siinä kulttuurit kohtaavat japanilaisen yrityksen sisällä, kun Amélie yrittää selvitä länsimaalaisena mutta epäonnistuu siinä. Tai miten sen nyt ottaa, hänestä tuli kirjailija.   

Leffa on kiinnostava, vaikka jättääkin vähän haikean tunnelman leijailemaan ilmaan.  

Lisäys 4.8. Espoo Cinén ohjelmisto on julkaistu. Tokyo Fiancée on mahdollista nähdä siis valkokankaalta! Leffa oli tägätty sivuilla:

#FeelGood, #Komedia, #Nuoruus, #Rakkaus

Weekend in Paris

It takes only hour and a half to get from Bruxelles Gare du Midi to Paris Gare du Nord. For me, it took a year to take Thalys train to Paris. So near and yet so far.

Cimetière de Montparnasse, Paris

I didn't actually plan that much - I had the train tickets and the hotel booked. The rest was just what I felt like doing. I had the chance to meet my old exchange student friend and I had a little taste of la vie à la parisienne.



La Défense, Puteaux 

Started my stay with a morning stroll and a breakfast in La Défence. There I saw this sculpure of Claude Torricini, La Grenouille. 

My favourite store, in shopping centre 4temps Virgin Megastore  exists no more and in its place there was a same-size store called Cultura. 

Walked a lot in Paris, until my feet hurt. The thing with Paris is that there are tourists everywhere in the centre. The cemetery of Montparnasse was very peaceful on Sunday afternoon.   

Perhaps my quota of Paris for the next two or three years is full and I look forward in seeing other cities in France. A friend of mine has invited me to visit Strasbourg.