Havaiji-sarjoja

Havaiji, tuo Tyynenmeren paratiisisaari, Yhdysvaltain 50. osavaltio, on houkuttanut myös TV-sarjojen tekijöitä.

1990-luvulla TV:stä tuli sarja Paratiisilinnut (The Byrds of Paradise), jossa perhe muuttaa Havaijille sen jälkeen kun perheen äiti on kuollut. Perheen lapsia näyttelivät Jennifer Love-Hewitt ja Seth Green.

Samoihin aikoi näytettiin myös Cheryl Laddin (Charlien enkelit) ja Richard Burgin tähdittimä (Täydelliset naiset) One West Waikiki. Ladd näytteli kuolinsyyntutkijaa ja Burgi poliisia.

Alkuun niin koukuttavaa Lost-sarjaa kuvattiin niin ikään Havaijlla.

Jokunen vuosi sitten alkoi reboot 1960-luvun samannimisestä rikossarjasta, Hawaii Five-O. Pääosissa on mm. Moonlight-sarjasta tuttu Alex O'Loughlin, näyttelijä James Caanin poika, mm. Ocean's 11 ja sen jatko-osista 12 ja 13 tuttu Scott Caan, Lostin Daniel Dae Kim sekä Battlestar Galactican Grace Park. Sarjaa katsellessa ihmettelin, miksi niin usein ollaan Honolulun lentokentällä tai maisemakuvissa näytetään juuri tietyn lentoyhtiön konetta mutta kaikki selittyy lopputeksteillä, joissa kerrotaan sponsorit, joita lentoyhtiön lisäksi ovat autonvalmistaja (huomaa nopeat autot, joilla sarjassa hurjastellaan), hotelliketju ja ohjelmistoalan yritys. Itse en pidä näin päälleliimatusta tuotesijoittelusta.

Mielikuvat tuosta saariosavaltiosta ovat minulla myönteisiä. Mutta toisaalta, eiköhän noita paratiisisaaria löydy lähempääkin...

Hawaii Five-O on jälleen ajankohtainen, kun on ranskankielinen kanava alkaa näyttää viidettä kautta. Mahtaa olla eksoottista kuulla ranskaksi dubattuna!

Postikorttikeräilyni uusin innostaja?

Työpäivän jälkeen on hyvä lähteä ostoksille second hand -kauppoihin, vai onko? Muutaman kirjan, matkaoppaan, tanskalaisen Henkivartijat-sarjan ykköskauden DVD:n lisäksi löysin ranskalaisen Montpellier-kaupungin postikorttivihkosen. 

24 kortin postikorttivihkonen

Muuton yhteydessä osa postikorttikokoelmastani katosi mutta ainakin Ranska-kortit ovat tallella ja tämä vihkonen on hauska lisä. Tosin en ole vielä Etelä-Ranskaan päässyt.

Kortti nro 1 - yleisnäkymä Montpellieristä

 

Flaamin opiskelusta

Syksyllä 2013 aloitin venäjän opinnot, jotka eivät kestäneet kuin saman vuoden jouluun. Totean kyllä, että muutto Belgiaan vaikutti asiaan aika tavalla. Tämän vuoden tammikuussa aloitin flaamin eli Belgiassa puhuttavan hollannin opinnot.

Yksikielinen oppikirjamme.

Käytämme paikallista kirjaa, sillä opettaja on belgialainen. Kirjaan sisältyy CD-levy, jolta voi kuunnella kuuntelutehtäviä. Yleensä suomalaisissa kielten oppikirjoissa on kappaleen lopussa sanalistat, jossa on kappaleen sanat ja suomennokset. Näitä kaipaan. Oppikirjassamme on paljon kuvia, sillä sanastoa ei oikein muuten voi esittää. Suomeksi tosin ei taida olla saatavilla oppikirjaa.

Yhden tunnin viikkovauhdilla en ole edistynyt kovinkaan pitkälle. Onneksi Belgian flaaminkieliset televisiokanavat ja Hollannin TV-kanavat näyttävät ulkomaiset TV-sarjat ja elokuvat alkuperäiskielellä, joten englantia kuunnellessa voi lukea flaaminkielistä tekstitystä.

Venäjään verrattuna hollanti ei ole kovin vaikeaa, kun taustalla on englannin, ruotsin ja hieman saksan opintoja. Esimerkiksi juna-asemalla flaaminkielisellä alueella törmää tekstiin "uitgang", joka on melkein kuin ruotsin utgång. Tavu "UIT" vain lausutaan ei niin kauniisti "öit".

Antwerpenin juna-asema

 Jännää, miten kielten opinnot alkavat siitä, mitä osaat kertoa itsestäsi. Tähän mennessä olen oppinut kertomaan nimeni, kotimaani, mitä kieliä osaan. Toki osaan kysyäkin nämä asiat mutta vielä en ole rohkaistunut puhumaan paikallisten kanssa. Pääkaupunkiseudulla tosin kuulee ranskan ja flaamin lisäksi monen monta kieltä. 

Jää nähtäväksi, miten hollannin opinnot jatkuvat. Täällä asuminen - vaikka väliaikaista se onkin - lisää luonnollisesti oppimishalua. Flanderissa kun nähtävää vielä on, kun rannikolle en ole vielä "ehtinyt" - De Haan, Knokke ja Oostende odottavat!