Fanikulttuuri on mielenkiintoinen asia. En tunnusta fanittavani ketään tai mitään, satun vain pitämään joistakin asioista, kuten sarjoista ja elokuvista, enemmän kuin toisista, sama pätee näyttelijöihin. Lehdistä luen, kuinka jonkin suositun bändin jäsenet ovat yöpyneet Kämpissä. Ei tulisi mieleenkään jäädä vaikkapa työpäivän jälkeen jäädä nyhjäämään kaupungille, jospa näkisi vilahduksen jostakusta kuuluisasta laulajasta.
Mutta kun Ilta-Sanomien nettiuutisissa oli eräänä lauantaina Twitter-kuva Benedict Cumberbatchista asioimassa katajanokkalaisessa kahvilassa pysähdyin hetkeksi miettimään, että miksen juuri silloin ollut tuossa kaupunginosassa, vaikka siellä paljon aikaa vietänkin. Sherlock-näyttelijään voisi kuvitella törmäävänsä Lontoon-matkalla - toiveajattelua sekin - ei omassa kotikaupungissaan. Erään kollegan kanssa keskustelimme taannoin Lontoosta, jonne kollega suunnitteli matkaavansa kummityttönsä kanssa. Tämä teini-ikäinen tyttölapsi kuulemma ajatteli näkevänsä suosikkibändinsä jäsenet ihan noin vain kulkemassa pitkin Lontoon katuja.
Helsingissä on mahdollista bongata julkkiksia rahvaan parissa - ihanassa, oranssissa metrossa olen nähnyt mm. Palefacen. Pari viikkoa sitten joku oli julkkishavainnoillaan tienannut muutaman kympin Seiskalta nähtyään ympäristöministerin pysäkillä odottamassa bussia - oikeasti, ketä kiinnostaa?
Hesarissa oli tällä viikolla juttu kahdesta naisesta, jotka haluavat fanittamisesta ammatin. He muun muassa käyvät TV-sarjojen kuvauspaikoilla.
Palatakseni otsikkoon - The Graham Norton Show'ssa vieraana olleilla Chris Pinella ja Benedict Cumberbatchilla on molemmilla omat faninsa - Pine nuts (suomeksi pinjansiemenet) ja Cumberbitches (tätä en ala suomentamaan).
Alistun kohtalooni, on todennäköisempää nähdä uudelleen tällä viikolla Itä-Helsingissä bongaamani kaksi mäyrää kuin vaikkapa juuri Cumberbatchin. Paitsi huomenna valkokankaalta. Perhe - August: Osage County
* *
Tosifaneista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti