Postcrossing on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle. Uutuudenviehätys (ensimmäinen PC-korttini lähti käsistäni elokuussa 2007) on haihtunut aikaa sitten. Postcrossaamiseni alkoi siitä, kun ystävänystävä hehkutti sen iloa, kun saa maailman kylään postikortin muodossa. Päätin kokeilla itsekin. Taustalla oli on-off postimerkkeilyä sekä lähetettyjen postikorttien haalimista ilman suunnitelmaa siitä, mitä niille tekisin. Ajatus siitä, että saisin kortteja tuntemattomilta kaikkialta maailmasta vetosi minuun.
Tilastojen mukaan olen saanut 89 korttia maailmalta - Yhdysvallat, Saksa, Venäjä ja Alankomaat ovat suosituimmat maat saatujen ja lähetettyjen korttien listalla. Kerran olen saanut kortin niinkin eksoottisesta maailmankolkasta kuin Mauritius.
Postcrossingin toimintaperiaate on simppeli. Sivuille kirjautumisen jälkeen pyydetään osoitetta (request an address), sitten kirjoitetaan kortti, lisätään postimerkki unohtamatta postikortin tunnistenumeroa (postcard ID) ja postitetaan se. Sitten vain odotetaan, kunnes kusti polkee kortin sinulle jostakin päin maailmaa. Kortti rekisteröidään ID-numerolla.
Korttien lähettäminen vieraille voi tuntua oudolta, mutta on itse asiassa hauskaa. Tätä kautta olen saanut ranskalaisen kirjekaverin, jonka kanssa kirjoitamme ihan oikeita kirjeitä, jotka lähetään etanapostilla. Profiilissani ilmoitan, minkälaisia kortteja haluaisin - osa saamieni korttien lähettäjistä on noudattanut toiveitani. Kerron myös pitäväni kirjoista ja elokuvista. Näin saan hyviä lukuvinkkejä ympäri maailmaa.
Viime viikolla kunnostauduin pitkän tauon jälkeen ja lähetin kolme korttia. Kaksi niistä on mennyt perille. Nyt vain odottelen, että postiluukustani tipahtaisi kortti jos toinenkin. Maailma kotiisi kortti kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti