George Lucas suunnitteli avaruusoopperansa yhdeksänosaiseksi. Trilogioista keskimmäinen valmistui; ensimmäisenä Uusi toivo, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu valmistuivat 1977, 1980 ja 1983. Elokuvasaaga esitteli jediritarit, droidit, TIE-hävittäjät ja mystisen Voiman. Elokuvista tuli ilmiö. Jatkoa saatiin vasta vuonna 1999, kun Pimeä uhka tuli valkokankaalle. Elokuva oli ensimmäinen Tähtien sota -elokuva, jonka näin valkokankaalla. Olin nuori ja silloin pidin elokuvasta. Tarina vei aikaan ennen episodien IV-VI tapahtumia eli kun Darth Vader eli Anakin Skywalker oli pieni pellavapäinen poika. Kloonien hyökkäys (2002) ja Sithin kosto jatkoivat tarinaa. Vuonna 2015 The Force Awakens toi Tähtien sodat jälleen uudelle vuosikymmenelle. The Last Jedi (2017) jatkoi tarinaa ja nyt The Rise of Skywalker päättää tämän trilogian ja samalla koko kolmoistrilogian.
Viimeisin elokuva jakaa mielipiteitä. Yrittääkö se miellyttää liikaa faneja tuomalla elementtejä vanhoista elokuvista (oliko jollakulla jo ikävä ewokeja?)? Oliko loppu liian arvattava? Vastaako se kysymyksiin? Onko elokuvassa liikaa hahmoja (Dominic Monaghanin Beaumont Kin, mitä hän oikein tekee leffassa?)?
Richard E Grantin hahmo Pryde oli olemukseltaan vähän kuin Peter Cushing (Uuden toivon Tarkin) muuten hänen tärkein roolinsa on päättää Huxin kohtalosta - aika tylyä, eikö? Ihan kiva, että Billy Dee Williams teki paluun Lando Calrissianina. Denis Lawson palasi myös Wedge Antillesin rooliin.
Odotin elokuvalta vähän enemmän. Miksi elokuva päättyy niin kuin se päättyy?
