Tokion pitkä viikonloppu

Muuttaessani Kiinaan mielestäni tiesin enemmän Japanista kuin uudesta kotipaikastani, vaikka kummassakaan maassa en ollut koskaan käynyt. Ensimmäisen kerran astuin jalallani Japaniin, kun kävin Nahassa, Okinawan prefektuurin pääkaupungissa. Nyt vuorossa oli Tokio. 

Lensin Pekingistä Tokioon Hanedan lentokentälle Japan Airlinesin siivin. Voin suositella lämpimästi. Ruokaa sai kolmen tunnin lennolla, matkustamohenkilökunta oli äärimmäisen ystävällinen. 

Suomen kansalainen pääsee Japaniin alle 90 päivän turistimatkalle ilman viisumia, toisin kuin esimerkiksi Kiinaan. Aina kuitenkin kannattaa tarkastaa määränpäänsä suurlähetystön sivuilta maahantuloon liityvät asiat. 

Maahantulomuodollisuudet veivät oman aikansa lentokentälle mutta pian olin kollegalta lainatun Tokion matkakortin kanssa lataamassa rahaa kortille ja sitten jo laiturilla odottamassa junaa kaupunkiin. Google Maps auttaa hyvin perille mutta kaikialla ei ole toimivaa wifiä, joten matkan aikana käytin välillä ihan perinteistä metrokarttaa, joka tämänkokoisessa kaupungissa vaikuttaa varsin monimutkaiselta ensisilmäisyllä. 

Heitin kamat hotellille ja sitten lähdin kohti seikkailuja. Ensimmäisenä seikkailin Asakusaan katsomaan Senso-temppeliä ja perinteistä shoppailukatua. Sieltä jatkoin Uenon puistoon. 

Seuraavana päivänä aloitin Keisarillisen palatsin puutarhan kautta Ginzan shoppailukaduille ja sieltä edelleen Meiji-temppeliin (Harajuku-asemalta lyhyt kävelymatka). Takeshita dori -shoppailukatu oli niin täynnä kuin mitä kollegani oli varoitellut. Osalla turisteista oli oikein alueen kaupat kartalla. Omotesando-alueella kävin Tintti-kaupassa ostoksilla. Marimekon myymäläkin löytyi vahingossa. 

Meiji-temppelille menossa

Kolmantena päivänä lähdin rohkeasti kollegan vinkkaamaan (ja Japan Aeirlinesin lehdessä mainittuun) Kichijojiin, jonne pääsee melko kätevästi Shinjukun asemalta. Laiturilla asemat oli ilmoitettu vain japaniksi, joten piti junayhtiön työntekijöiltä tarkistaa, millä junalla pääsee. Inoskashira-puisto on kirsikankukinnan aikaan suosittu. Kichijojissa on paljon pikkukauppoja, muun muassa törmäsin vaatekauppaan, jonka nimi oli "Otan tämän". Uniqlon myymälä oli melko iso eikä läheskään niin ruuhkaisa kuin Ginzan jätti-Uniqlo. Ostin Flying Tiger -myymälästä pari kivaa kangaskassia - muutenkin tanskalaisen ketjun valikoima poikkesi vähän siitä, mihin olen Euroopassa tottunut. Shinjukulle palattuani oli ihan pakko käydä Kinokuniyan myymälässä, mistä mukaani lähti kolme kirjaa. Kirjakaupasta jatkoin kävelysiltaa pitkin Tokyu Handsin myymälä - muun muassa toimistotarvikkeita, monta kerrosta kaikkea hyödyllistä!

Inokashira-puisto

Shinjukusta suuntasin vielä Roppongi Hillisiin ja sieltä palattuani hotelliin tallustelin sitten vielä Rikugien-puutarhaan, joka oli lähellä hotelliani. 300 jenin hintaan pääsi ihastelemaan kirsikankukkia. 

Viimeisenä päivänä alkoi vähän jo matkanteko painaa eikä sitten oikein mitään erityistä tullut tehtyä. 

Japanilaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä. Kaikki eivät mielellään puhu englantia, mutta saattavat sitä hyvinkin ymmärtää. Julkisissa liikennevälineissä on hyvä pitää matkapuhelin äänettömällä eikä kailottaa puhelimeen kaikkien kuullen. Japanissa ajetaan väärällä eli vasemmalla puolella tietä, mikä tulee myös muistaa sokkeloisissa metrokäytävillä, ettei kulje itse väärällä puolella. Usein tosin asemilla oli selkeästi merkitty, kummalta puolelta mennään ylös tai alas. 

Kerrassaan mukava reissu ja lähtisin heti uudelleen. Aiemmin jo mainittujen tuliaisten lisäksi ostin Uniqlosta pari Muumi-t-paitaa sekä ruokakaupoista erimakuisia KitKateja. Paljon oli pieniä ruokakauppoja (7eleven sekä FamilyMart), jos kaipaa isompaa kauppaa ja laajempaa valikoimaa kannattaa tutkia etukäteen. Itse sattumalta törmäsin Seiyu-nimiseen kauppaan, jossa oli laajempi valikoima.