Helmikuussa 2018 oli suht suuri talviurheilutapahtuma Etelä-Koreassa, joten kollegan kanssa päätimme piipahtaa siellä. Olympialaisten takia en koskaan olisi uskonut lähteväni matkaan mutta Gangneungissa tuli käytyä. Matkaa en kadu, sillä Soulista junalla matkustaminen oli todella helppoa - Kiinaan verrattuna ainakin; kymmenen kuukauden jälkeenkin en ole poistunut Pekingistä kuin lentäen. Soulille jäi harmillisen vähän aikaa mutta vielä tässä ehtii pyrähtää sinne uudelleen.
Koreasta jäi mieleen sananvapaus ja kokoontumisvapaus - puoli vuotta Kiinassa jättää jälkensä. Ensimmäinen paikallinen ihminen, joka lähestyi meitä Soulissa, oli yhden miehen mielenosoitus, joka halusi ilmaista tyytymättömyyteensä maansa presidenttiä kohtaan.
![]() |
Kuningas Sejongin patsas. Gwanghwamun-aukio, Soul |
Ainoa varsinainen nähtävyys, jossa kävimme oli Gyeongbokgung-palatsi, joka on Joseon-dynastian pääasiallinen kuninkaanlinna. Muuten shoppailimme muun muassa korealaista kosmetiikkaa ja englanninkielistä kirjallisuutta Kyobo-kirjakaupasta. Joskin ostamani Suki Kimin The Interpreter odottaa edelleen hyllyssä vuoroaan.
![]() |
Gyeongbokgung-palatsi |
![]() |
Turistit vuokrapuvuissa |
Nuorempana olin kiinnostuneempi enemmän Japanista. Haaveilin matkasta Tokioon. Ensimmäinen Aasian kohteeni oli kuitenkin Kiina. Pekingissä on Korean kulttuurikeskus, joten ehkä on hyvä jossakin vaiheessa käydä katsastamassa se. Kiinan opettajani Brysselissä kertoi, että japanin opinnoista olisi ollut apua (mandariini)kiinan opinnoissa mutta korean merkistö (hangul) näyttää varsin erikoiselta. Ilmeisesti numeroitakin pitää opetella kahdet (kiinalais-korealaiset ja korealaiset).
![]() |
Karvinen korealaistyyliin, bongattu Pekingistä |