Church of Castiel luki metromatkustajan rinnassa elokuussa 2011 matkalla Itä-Helsinkiin. Tietääkseni mitään uutta uskonsuuntausta ei ole perustettu, sillä nimi Castiel viittaa Supernatural-sarjan enkelihahmoon, joka liittyi sarjan kaartiin neljännellä kaudella. Sarjan amerikkalaisfanit tykästyivät hahmoon niin, että enkelin seikkailuja seurataan vielä seitsemännellä kaudella. Hahmon ominaispiirteitä ovat siniset silmät, tumma sekaisin oleva tukka, vaalea trenssitakki ja tumma puku. Solmio on solmittu juuri sopivan löysäksi.
Kauhusarjaksi luokitellun sarjan tähdet ovat kaksi veljestä: Sam ja Dean Winchester, jotka taistelevat erilaisia demoneita ja muita yliluonnollisia olentoja vastaan. Sarjaa todella on tehty jo kuusi kautta ja lisää tulee. Jaksojen tarinat ja taso vaihtelevat viikon hirviö -tarinoista veljesten elämää taustoittaviin jaksoihin. Populaarikulttuuriviittausten määrä on huima ja hard rock tahdittaa seikkailuja, mutta on jopa the Kinksien Well Respected Man -kappale (tuulahdus 1960-luvulta) kuultu matkan varrella.
Neljännellä kaudella kristillinen mytologia tuotiin enkeleiden myötä mukaan kuvioihin. Rikkinäinen Dean palaa helvetistä säikyttäen veljensä Samin ja vanhemman metsästäjän Bobby Singerin.
Sub-televisiokanava panttasi neljättä kautta fanien kiusaksi puolisentoista vuotta. Tietenkään Suomen kokoisessa maassa Supernaturalin kaltainen fantasiasarja ei nouse katsojatilastoihin. Mitä uudempana sarja näytetään televisiossa, sitä enemmän se maksaa, luulisin. Eikä sarjalle välttämättä heti löydy sopivaa lähetysaikaa ohjelmakartassa. Neloskausi näytettiin tiistai-iltaisin kello 22. Aiemmin sarjaa näytettiin kello 21.
Jokaisella meistä on ”pimeä” puolensa. Yleensä katson brittiläisiä pukudraamoja ja dekkarisarjoja, mutta suosikkisarjojen listalla ovat myös True Blood ja Game of Thrones. Olen katsonut Supernatural-sarjaa alusta asti, en tosin ehkä jok’ikistä jaksoa. Neljännellä kaudella suhteeni sarjaan muuttui. Se ikään kuin tempaisi minut mukanaan. Viikko tuntui pitkältä ajalta odottaa seuraavaa jaksoa. Kun kausi alkoi lähestyä loppuaan, oli tehtävä päätös: ostaako viides kausi dvd:llä vai ei? Vaikka Suomessa elokuvat ja TV-sarjat ovat dvd-levityksessä suhteellisen edullisia, ei tämän sarjan kohdalla ollut niin. Brittiläisestä nettikaupasta sai kuitenkin tilattua kohtuuhintaan sarjan 5. kauden suomenkielisillä teksteillä.
Palatakseni metromatkustajaan kysynkin itseltäni pukisinko vastaavanlaisen paidan päälleni. Ehkä. Sehän olisi melkein kuin pukisi Merlotte’s-paidan (True Blood) päälleen. Paita ei kertoisi suoraan, mihin teksti viittaa, vihjaisi vain. Paidan viestin tunnistaminen on kuin kuuluisi sisäpiiriin. Supernatural-sarjassa käytetyt (populaarikulttuuri)viittaukset voivat jäädä hämäriksi, jos ei niitä ymmärrä. Sarjalla on hetkensä, ja todella pidän siitä, mutta en halua kailottaa suhdettani maailmalle.
